Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 1: Keskinäisen kehumisen kerho ei kiinnosta

Salla Syrman

OSA 2: "OTSIKOINNIN NYRKKISÄÄNNÖT JA MITEN RIKKOA NIITÄ"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"

 

Rakastan hyviä tiedotteita. Niiden kirjoittaminen on taitolaji, ja parhaimmillaan yhtäkään merkkiä ei käytetä turhuuteen. Siksi sanojen tuhlaus itsestäänselvyyksillä kehuskeluun nostaa karvat pystyyn.

”Olemme iloisia ryhtyessämme yhteistyöhön Yritys A:n kanssa. Yrityskauppa mahdollistaa kustannustehokkaiden palveluidemme monipuolistumisen joustavasti muuttuvilla markkinoilla”, sanoo (jaarittelee?) Yritys B:n toimitusjohtaja N.N.

> Ihanko totta, ei siis harmita, että kauppaa tuli?

”Haasteenamme oli yhdistää innovatiivisesti teknologia ja design. Olemme tyytyväisiä tuloksiin ja onnistuimme yli odotusten”, toteaa (kerskuu?) Yritys A:n myyntijohtaja N.N.

> Odotitte, että ei tästä härpäkkeestä niin kummoista tule?

Näin saat sitaattisi läpi

Kuinka paljon mediaa oikeasti kiinnostavat yritysten keskinäiset kehumiset ja onnittelut? Kysytäänpä.

”Korulauseet, joissa onnitellaan itseä ja toista osapuolta yhteistyön käynnistymisestä, eivät oikeasti kiinnosta pätkääkään”, sanotaan Kauppalehdestä.

Kauppalehti kertoo julkaisevansa sitaatteja, jos niissä edes halaistulla sanalla viitataan siihen, miksi yhteistyö on aloitettu, mikä sen tavoite on ja mitä siitä seuraa. Tyyliksi toivotaan simppeleitä, suoria lauseita:

”Odotamme yhteistyön parantavan yhtiön X liikevaihtoa ja tulosta.”

”Käynnistämme yhteistyön, koska haluamme kasvaa Kiinan markkinoilla.”

Uuden Suomen mukaan tunnetta voi välittää rennompaankin tyyliin, jos se asiayhteyteen sopii:

"Olen poikkeuksellisen innostunut tästä yhteistyöstä, koska... "

"On jännittävää nähdä, mitä tämä yhteistyö tuo tullessaan ja odotamme, että..."

Tiedote ja sen tavoite

Hyvä tiedote tietenkin on suurempi kysymys kuin vain sujuva sitaatti. Resepti on näennäisen yksinkertainen, ja kuka tahansa löytää sen muutamassa sekunnissa googlaamalla: kiinnostava otsikko, toimiva kulma, selkeä rakenne, ytimekäs ilmaisu ja niin edelleen. Valmis!

Ei se ihan niin helppoa ole. Hyvän tiedotteen kirjoittaminen vaatii taitoa ja tekemistä, mutta onnistuminen on psykologisesti äärimmäisen tyydyttävää. Silloin kun timanttinen lopputulos lepää edessä, tuntuu siltä kuin palaset maailmassa olisivat loksahtaneet kohdilleen. Valtava kaaos tietoa on muuttunut hetkelliseksi seesteisyydeksi.

Todellinen onnistuminen mitataan kuitenkin vasta sillä, kuinka hyvin tiedote täyttää tavoitteensa. Kiinnostaako se mediaa? Jaetaanko sitä tai siihen perustuvaa juttua somessa? Herättääkö aihe keskustelua? Aina tavoitteen ei tarvitse olla mahtipontinen läpimeno. Tiedote voi olla taustatietoa aihepiiriä seuraaville toimittajille. Hyvää materiaalia omissa kanavissa julkaistaviksi. Tärkeää hakukonenäkyvyyden kannalta. Ja niin edelleen. Pääasia, että tietää, mitä tavoittelee – ja asiakaskin tietää.

*** Tiedotteet ovat viestintätyön tärkeää peruskauraa. Vaikka yritysviestintä muuttaa muotoaan, hyvä tiedote pitää pintansa. Siksi haastan mukaan pari kaikulaista, joiden tiedotekynää itse ihailen – ja samaa olen kuullut asiakkailtammekin. Ismo Savolainen ja Anni Pakonen, viekää meidät täydellisen tiedotteen jäljille!

OSA 2: "OTSIKOINNIN NYRKKISÄÄNNÖT JA MITEN RIKKOA NIITÄ"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"

 


Tilaa Kaiun uutiskirje tästä:


Kuva: Orin Zebest (Creative Commons)


Kehitysyhteistyö 2 minuutissa

Maija Kestilä

Viime keväänä saimme kunnian vetää Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöviestinnän työpajan, jossa määriteltiin Suomen kehitysyhteistyön ydinviestit. Harmillisen usein hedelmällisissäkin työpajoissa tarkkaan viilatut viestit jäävät pölyttymään ja odottamaan käyttöönottoa strategiakansien väliin. Nyt viestit purkitettiin esite- ja videomuotoon ennätysajassa. YouTubesta ei pölyjä pyyhitä.

Hommassa oli haastetta: Kuinka kahden minuutin videolla voi näyttää, että kehitysyhteistyön avulla miljoonilla ihmisillä on mahdollisuus parempaan elämään tai osoittaa, että Suomi tekee osansa köyhyyden vähentämisessä?

Halusimme vangita videolle suomalaisten näkökulman, mutta tuoda Etiopian kaivot ja Sambian yrittäjäprojektit lähemmäs meitä. Mutta miten? Silmissäni vilisi tekstejä, vietnamilaisia mopoja ja afrikkalaisia kaivoja, suomalaisia eri ympäristöissä. Lähtisivätkö ministerit mukaan ideoihimme?  Halusimme näyttää, että vakaa, tasa-arvoinen ja turvallinen maailma on myös Suomen, meidän kaikkien, etu.

Viesteille oli löydettävä kertojat, joten kuljimme kuvaaja Jussi Ratilaisen kanssa kaupungin katuja sateella ja paisteella, ja nyimme ihmisiä hihoista. Lopputuloksena syntyi koskettava video, jota katsoessa toivottavasti pyyhitään jotakin muuta kuin pölyjä.


Video = viesti

Ismo Savolainen

video ≠ video

Ehdotin pari vuotta sitten erään ohjelmistoyrityksen viestintäpäällikölle videon käyttöä viestinnässä. ”Ei. Se on työlästä ja kallista.” Näinhän se oli vielä 1990-luvulla.

some ≠ kiusaamisväline

Kolmasluokkalaisen tyttäreni vanhempainillassa vanhemmat vastustivat yhdessä rintamassa lasten some-käyttöä. Heidän mielestään some = kiusaamisväline. Itselleni ei ole tullut mieleen käyttää somea kiusaamiseen ja tyttäreni (jolla on paheksuttava Instagram-tili) käyttää sitä kahden koiramme kuvien esittelyyn. Hän yrittää joka päivä saada parempia kuvia, jotta saisi enemmän seuraajia. Koirat eivät vastanneet, kun kysyin kokevatko ne itsensä kiusatuiksi. Tytär myös videoi koiria.

video = tarina

Olin aikoinaan osakkaana Viestintätoimisto PressVisiossa. Yhtiön palkituin video oli Nokialle tuotettu Nokia Newsroom, jossa oli tavoitettu arvioiden mukaan modernin maailman hektisyys. 1990-luvun alussa tällainen tarkoitti muhkeaa budjettia, isoa tuotantoa ja yli 20 minuutin lopputuotetta. Videon master-nauha on edelleen kellarissani. Veikkaan, että se ei tunnu enää yhtä hektiseltä kuin aikoinaan, mutten voi tarkistaa, koska minulla ei ole U-matic -nauhuria.

tarina ≠ romaani

Dostojevskin Kirjoituksia kellarista on erinomaista kirjallisuutta, mutta kuten hänen klassikoistaan tehdyt elokuvat ja näytelmät osoittavat, Dostojevskin tarinat on tarkoitettu kirjoiksi. Elokuvat toimivat omilla lainalaisuuksillaan ja videot omillaan.

some = jakelukanava

Vinessä videot ovat noin kuuden sekunnin mittaisia. Instagramiin saa muutamaa sekuntia pidemmän videon. Muutama vuosi sitten kuudessa sekunnissa ei ehtinyt sanoa mitään. Nykyisin ehtii ja tarvittaessa tavoittaa koko maailman. Eikä tarvitse miettiä millaisen nauhurin tarvitsee esittämiseen.

video = idea

Hyvä video syntyy hyvästä ideasta. Se tavoittaa oikean kohderyhmän, jää heidän mieleensä ja vaikuttaa. Videon pituus ja tekemisen monimutkaisuus (= budjetti) riippuu ideasta.

Hyvä video on vähän sama asia kuin hyvä puhe. Oikealla pituudella voi tehostaa viestin läpimenoa, kuten Max Jakobson aikoinaan todisti YK:n historian lyhimmässä puheessaan. Yhdysvallat ehdotti aikoinaan, että YK:n jäsenyyden saisivat vain valtiot, joissa on yli miljoona asukasta. Jakobsonin puheenvuoro oli: "Goodbye Iceland!". Tämän jälkeen asian käsittely lopetettiin.

 


Kuva: Pete (Creative Commons) 


Teetkö työtäsi tänään fiksummin kuin vuosi sitten?

Jukka Koivisto

Olen monessa mielessä teknologiauskovainen. Teknologinen kehitys on vastaus moniin ihmiskunnan ongelmiin kuten parempaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen –puhumattakaan siitä, että nykyaikaista teknologiaa hyödyntämällä on mahdollisuus kohentaa elämän laatua (tätäkin kirjoitan Kuloveden rannalla kun laineet liplattavat).

Yhteiskunnan palvelujen digitalisaatiota pitää potkia jatkuvasti parempaan vauhtiin. Se on julkisen sektorin tuottavuuden kasvun avaintekijä ja siten yksi kansantalouden kilpailukyvyn menestyspilareista. Parjaamisen sijaan on hyvä muistaa, että Suomessa on paljon myös hyvin toimivia digitaalisia palveluja, joista verohallinon Vero.fi on hieno esimerkki.

Yrityksille digitaalisen tiedon tehokas ja analyyttinen käsittely tarjoaa paljon mahdollisuuksia tehostaa omaa tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Nykyisin on käytettävissä erinomaiset välineet arvioida kuluttajien käyttäytymistä, asiakaskokemuksia sekä vaikkapa asiakkaiden lojaalisuutta – ja mikä parasta aiempaa alhaisemmin kustannuksin.

Pwc on arvioinut, että businessanalytiikka on juuri nyt teknologiatrendi numero 1. Kysymys on siitä, että yrityksillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet hankkia liiketoimintaa edistävää tietoa hyödyntämällä dataa, nykyaikaista analytiikkaa sekä tietokonemallinnusta. Kilpailijoita tehokkaampi tiedon yliote johtaa yritysjohdon parempiin päätöksiin – tie menestykseen on avoin.

Entä sitten hopeasija? Sille kurkottavat sellaiset teknologiset työkalut ja välineet, jotka lisäävät sosiaalista vuorovaikutusta yli perinteisten organisaatiorajojen, eli: sosiaalista kanssakäymistä lisäävät liiketoimintaprosessit.  Monet yritykset jo nyt hyödyntävät pelitekniikoita, ryhmäkeskusteluja, erilaisia ideointityökaluja ja sosiaalista analytiikkaa oman liiketoimintansa kehittämiseen. Tavoite on, että organisaatiossa oleva henkinen kapasiteetti ja osaaminen saadaan nykyaikaista teknologiaa hyödyntämällä täysimittaisesti yrityksen käyttöön. Liiketoiminnan kehittämisestä tehdään siis entistä avoimempi alusta, johon yhä useampaa rohkaistaan kantamaan kortensa yhteiseen kekoon. Yhä harvempi haluaa tehdä työtä omassa pikku siilossaan viikosta viikkoon ja kuukaudesta toiseen. Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lisää motivaatiota ja sitoutumista.

Mitä molemmille teknologiatrendeille on yhteistä? Se, että kummassakaan tapauksessa kysymyksessä ei ole yksittäinen, edellistä sukupolvea kehittyneempi yksittäinen laite tai joku muu härpätin. Ainakin tässä arviossa kärkeen pääsee kyky hyödyntää ja soveltaa montaa eri teknologiaa – ja ottaa siitä tehoja irti. Silloin juuri sosiaalinen vuorovaikutus on avainasemassa.

Nyt ollaan myös tuottavuuden lisäämisen ytimessä. Mitä se tuottavuus on? Siteeraan vuorineuvos Tauno Matomäkeä: ”Tuottavuus on sitä, että tehdään joka vuosi asiat vähän fiksummin kuin edellisenä vuonna”. Ei sen kummempaa.

 


Kuva: Filippo Diotalevi (Creative Commons)