Kesiemme työt

Petteri Puustinen

Ennen kuin meistä tuli viestintäkonsultteja, senioripartnereita ja strategisia neuvonantajia, teimme kesätöitä muilla aloilla. Tässä kaikulaisten kesätyökokemuksia vuosien varrelta:

Matkamuistomyyjä Pariisissa

"Erasmus-vaihtovuoden jälkeen päätin jäädä kesäksi Pariisiin töihin. Työnsaanti ei ollut ulkomaalaiselle helppoa, mutta lopulta pääsin suhteiden kautta apulaiseksi matkamuistomyymälään Champs Elysées'lle. Työpäivät olivat pitkiä, 10-tuntisia – tai matkat mukaan lukien 12-tuntisia. Myimme mm. purkitettua Pariisin ilmaa 10 frangilla per purkki. 

Kinkkisin tilanne oli, kun astuin vahingossa työkaverin reviirille. Saimme lastin Eiffel-tornin pienoismalleja ja ryhdyin lajittelemaan niitä hyllyihin. En tiennyt, että tämä oli perinteisesti erään toisen työkaverin bravuurihomma, enkä olisi tulokkaana saanut mennä mestaroimaan hänen tontilleen. Sain torniekspertiltä todella kovasanaista palautetta ja luikin T-paitahuoneeseen itkemään."

– Nainen, 37

Kesätoimittajana kaljanhaussa

"Olimme Kuopiossa lehtimiesten majalla saunomassa. Saunoimme, uimme ja nautimme kesäjuomia aamunkoittoon asti. Kaikkien harmiksi olut pääsi loppumaan keskellä yötä. Koska paikallisen sekatavarakauppiaan poika oli hyvä kaverini, lupasin vanhemmille toimittajakollegoille reteästi hommaavani uuden korin kaljaa alta aikayksikön. Seniorijournalistit kuuntelivat uhoani epäuskoisen näköisinä, mutta en lannistunut, vaan lähdin nuoruuden innolla keppananhankintapuuhiin.

Kävelymatka kaupalle kesti alle kymmenen minuuttia. Kaverini asui kaupan yläkerrassa. Heittelin pieniä kiviä ikkunaan, mutta mitään ei tapahtunut. Jatkoin viskelyä ja pelkäsin, että ikkuna hajoaa tai itse kauppias herää. Lopulta kaverini avasi hämmästyneenä ikkunan. Kerroin hänelle asiani ja hän vinkkasi minut sisään myymälään. Hiivimme kauppaan, josta kaappasin täyden kaljakorin syliini.

Rinta rottingilla saavuin takaisin saunalle. Voi sitä riemua ja selkään taputtelua, kun sahti taas virtasi! Olin lunastanut paikkani aitojen lehtimiesten joukossa."

– Mies, 53

Väsähtänyt hotellisiili

"Nuoruuteni kesänä hommailin hotelliketjun maskottisiilinä. Aloitin aamut jo kuuden aikaan aamupalalla astioita korjaten, minkä jälkeen pukeuduin siilikostyymiin ja siirryin lasten leikkinurkkaukseen. Aikaiset aamut ja edellisten iltojen kesäiset riennot tekivät minut usein hyvin väsyneeksi. Joinain aamuina istutin lapset katsomaan piirrettyjä, hivuttauduin itse seinää vasten ja varmistin, että siilin pää pysyi pirteässä pystyasennossa, kun otin pienet horrostorkut asun suojissa."

– Nainen, 29

Spedeilyä

"Ensimmäisiä 'oman alan' töitä pääsin tekemään nimeltä mainitsemattoman valtiollisen vedonlyöntimonopolin leivissä. Kilpailimme muiden kesätiedottajien kanssa siitä, kuka saa eniten palstamillimetrejä: etenkin pienimmät paikallislehdet julkaisivat usein jättipotti- ja voittajatiedotteet suoraan sellaisinaan. Pääsin myös tuuraamaan Speden Spelien ja Bingoloton kilpailijana, kun etukäteen buukatut julkkisvieraat olivat peruneet osallistumisensa."

– Nainen, 36

Man Basic

"Myin miesten pukuja hidaskävelyisistä TV-mainoksistaan tunnetun vaateketjun myymälässä. Eräs mieleenpainuvimmista asiakkaista oli kansallispukuinen isäntä, joka tuli ostamaan uusia alushousuja. Hän kutsui minut sovituskoppiin tarkistamaan, mikä hänen nykyisten kalsonkiensa koko oli, jotta voisi ostaa samanlaisia. En uskaltanut kurkata, kun hän venytti vyötärökuminauhaansa, mutta suosittelin joka tapauksessa kohteliaasti XL:ää.

Kesän lopussa esimieheni havaitsi, etten itse ollut koko kesänä käyttänyt ketjumme omia vaatteita ja sain asiasta nuhteita."

- Poika, 28

Kuukauden myyjä

"15-vuotiaana sain unelmaduunin rullalautamyymälästä. Tapasin muita työntekijöitä lähinnä kesän ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä – sain siis paljon itsenäistä vastuuta. Tuotteiden hinnat päätin lähinnä arvaus-metodilla ja kavereille myin halvemmalla.

Seuraavana kesänä etenin urallani puhelinmyyjäksi. Toverini Bo-Axel oli löytänyt meille paikat lehti-ilmoituksen kautta. Alkoholistin näköinen setä löi meille puhelinluettelot kouraan: Bo-Axel aloitti luettelon alkupäästä ja minä lopusta. Palkkojen maksussa oli hieman ongelmia, mutta kerran voitin Kuukauden myyjä -arvonimen ja sain palkinnoksi Polaroid-kameran. Vaihdoin kameran Playstation 1:een puhelauluartisti Asan kanssa."

– Mies, 33


Kuva: JD Hancock (Creative Commons)

 


Digidetox

Rebecca Watson

Kesälomat siintävät nurkan takana. Viimekesäisessä lomakodissa pienessä italialaisessa vuoristokylässä oli nettiyhteys kaukainen todellisuus, millä totaalisen maisemanvaihdoksen lisäksi oli yllättävän suuri vaikutus olotilaan. Tahti hidastui, aivot tuntuivat raksuttavan laajemmilla kierroksilla, aistit herkistyivät aivan eri tavalla, ajatukset lähtivät lentoon. Olo rauhoittui ja yksinkertaisimmat askareet, kuten kahvin keittäminen kaasuhellalla tai käsin pestyjen vaatteiden ripustaminen salvian tuoksuiselle parvekkeelle, tuntuivat suoranaiselta nautinnolta.

Tänä kesänä ei minulla ole tiedossa samanlaista totaalieristäytymistä uutisvirrasta, lempikuvaajien Instagram-tileistä ja ystävien Facebook-lomapäivityksistä, mutta jotain on tehtävä, jotta ruumiin lisäksi myös aivot saavat kaipaamaansa lomaa. Päätin siis koota listan, josta voi napata niksejä tietotulvan taltuttamiseen.
(Neuvot ovat kaukana tiukasta täyspaastosta, josta seuraa helposti vain entistä mahdottomampi ahmiminen. Siispä pienin askelin kohti (toivottavasti) pysyvämpää muutosta.)

  1. Aloita sammuttamalla kaikki mahdolliset puhelimesi piippailevat push-ilmoitukset (sähköposti, Instagram, WhatsApp, Skype, Pinterest, Twitter, Facebook, jne.).
  2. Tee kertaluontoinen suursiivous digiroinasta – karsi tilaamasi turhat päivitykset ja sovellukset ja eroa sähköpostilistoilta, joista ei ole sen suurempaa iloa. 
  3. Valitse tietty ajankohta päivästä, jolloin tarkistat kerralla meilit ja päivitykset. Älä kuitenkaan jää roikkumaan langoille, vaan aseta itsellesi selkeä aikaraja.
  4. Kaiva naftaliinista perinteinen herätyskello sen sijaan, että nukkuisit puhelimen vieressä. Jos mahdollista, tee makuuhuoneesta täysin digivapaa keidas. Samalla oletettavasti unetkin maittavat suloisemmin.  
  5. Pyhitä esimerkiksi puoli tuntia tai tunti rauhaisalle heräämiselle ennen kuin nappaat puhelimen käteesi tai ryntäät koneelle.
  6. Laita kännykkä syrjään myös ruoka-aikoina. 
  7. Valitse viikosta yksi päivä, jolloin et tarkista yhtä tiettyä some-kanavaa lainkaan. Tai jos kantti kestää, jätä kaikki huomiotta tiettynä päivänä viikosta.
  8. Ruokavalioremontissa kehotetaan yleensä pitämään käden ulottuvilla vaikkapa pähkinöitä, tummaa suklaata tai muita terveellisempiä herkkuja heikon hetken varalle. Sama pätee nytkin.  Varaa sohvapöydälle houkutteleva kirja tai uusi lehti tylsän hetken ja repsahduksen varalta.
  9. Mieti, mistä sovelluksista saat eniten kicksejä ja keksi niille vastineita oikeasta elämästä. Jos visuaalinen inspiraatio on sinulle tärkeää, käy vaikkapa valokuvanäyttelyssä tai satsaa kuvaamiseen ’oikealla’ kameralla. Jos olet koukussa ruokablogeihin, päästä sisäinen kokkisi valloilleen. Kavereiden päivitysten seuraamisen sijaan sovi treffit kulmakahvilassa. Raapusta muistikirjaan ideoita, joita todennäköisesti pulpahtaa pinnalle ihan uudella tavalla. (Sitä paitsi käsin kirjoittaminen ei ole välillä ainoastaan mukavaa, vaan tutkimusten valossa siitä on myös hyötyä.)

Detox-smoothie kesään, kuva: Rebecca Watson

Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi täältä:

Shape: 8 Steps For Doing a Digital Detox without FOMO

Forbes: How To Do a Digital Detox

The Telegraph: Switch Off – It's Time for Your Digital Detox

Kaiku Helsinki: Detox-smoothie kesään


SuomiAreena – Nämä on nähtävä!

Kimmo Collander

Suomen hienoin yhteiskunnallisen keskustelun festari, SuomiAreena, valtaa ilon ja rakkauden Porin 14.-18.7. Kaikulaiset ovat tuttuun tapaan monessa tilaisuudessa mukana. Tarjontaa on valtavasti ja autamme tässä löytämään kiinnostavimmat tilaisuudet.

Asiantuntijamme Pete Saarnivaara, Kimmo Collander ja Jukka Koivisto suosittelevat seuraavia keskusteluja:

ma 14.7.

klo 11.00
Maineensa vangit – voiko loatusta julkisuuskuvasta selvitä hengissä?
Huomionarvoista: Mielenkiintoista aihetta latistaa se, että keskustelusta vaikuttaa puuttuvan loatusta julkisuuskuvasta selviytymisen ammattilaisten näkökulmat.

klo 18.30
Taistelu tuulimyllyjä vastaan ja niiden puolesta
Kaiun klassisessa kapakkaväittelyssä luvassa vastakkaisia näkemyksiä, värikkäitä kielikuvia ja muutama puujalkavitsi. Kimmo Collander juontaa ja toisistaan mittaa ottavat mm. perussuomalaisten työmies Matti Putkonen ja Tuulivoimayhdistyksen varapuheenjohtaja Miia Wallén. Huomionarvoista: Näet debatista pätkän Maikkarin Seitsemän uutisissa suorana lähetyksenä, jos et mahdu Kirjakauppaan. (Kannattaa tulla ajoissa, koska nimet ja statukset eivät auta jonon ohi: viime kerralla pääsy evättiin mm. Antti Herliniltä.)

ti 15.7.

Ulkopolitiikkaa. Iso naapurivaltio pani hyökkäysvaihteen päälle, mutta Suomea ei ikinä uhkaa mikään?

klo 12.15
Ukrainan kriisin vaikutukset Euroopan turvallisuuspolitiikkaan

klo 13.30
Kansalaiskeskustelu puolustuspolitiikasta

Huomionarvoista: Tietyn itäisen naapurimaan nimen saa näissä tilaisuuksissa mainita nimeltä.

klo 15.45
Kaivokset - luonto, raha vai molemmat?
Suojelemmeko itseltämme leivän suusta vai tuhoammeko tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet? Synteesiä etsimässä mm. Luonnonsuojeluliiton, Kainuun ELY-keskuksen ja Kaivannaisteollisuuden edustajat. Huomionarvoista: Korkeinta hallinto-oikeutta ei ole aiemmin näin avoimena nähty!

ke 16.7.

klo 12.15
Huh, mikä energiatulevaisuus - katso kuvat!
Vaka vanha vihreä Osmo Soininvaara kohtaa keskustan uuteen nousuun ohjastaneen Juha Sipilän. Metsäteollisuutta auringonlaskun alan pitävä Anssi Vanjoki tuo oman mausteensa keskusteluun. Lisäksi mukana Energiateollisuuden toimitusjohtaja Juha Naukkarinen ja VTT:n tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen. Peter Nyman juontaa. Huomionarvoista: Ohhoh, nyt vilahtaa! Energiateollisuus lupaa todellakin näyttää kaiken, tai ainakin muutaman havainnekuvan.

klo 15.45
Finland between two seas – Baltic lessons for the Arctic Ocean
Arktinen alue on geopolitiikan kuuminta hottia, eikä Itämeri jää siitä kauaksi (tarkasti mitattuna 368 km). Kaiun kokoamassa tilaisuudessa on taas järeitä nimiä: Hannele Pokka, Tero Vauraste ja Felix Tschudi, Kirkkoniemen sataman omistaja. Kimmo Collander moderoi. Huomionarvoista: tilaisuuden numero ohjelmassa on 69.

to 17.7.

klo 14.00
Suomi-neito: Täyden kympin tyttö. Puhetta Suomen vahvuuksista
Mitä, jos lopetettaisiin vaikerrus ja mietittäisiin, mitä hyvää meillä on ja miten sen päälle voi rakentaa tulevaa menestystä? Huomionarvoista: positiivisuusloukkuun tunkeutuu mm. ammattiärsyttäjä Jouko Marttila, ja keskustelun jälkeen on luvassa positiivinen mielenosoitus.

klo 14.40
Jalkapallo-ottelu: Eduskunnan jalkapallokerho VS. Zoom
Kaarinan Poikien kasvatti Ville Niinistö ottaa mittaa ohjaaja Aku Louhimiehestä. Huomionarvoista: Molemmissa joukkueissa kentällä 10 muutakin pelaajaa.

pe 18.7.

klo 10.30
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ja Suomi - mitä vuoden 2020 jälkeen?
Panelisteilla (mm. Miapetra Kumpula-Natri, Matti Lievonen, Olli Rehn ja Mauri Pekkarinen), on valtavasti kokemusta ja osaamista. Nyt ollaan energia-asioissa vedenjakajalla. Voidaanko EU:ssa jatkaa energiapolitiikkaa, joka perustuu yhä enemmän erilaisiin verotukiin? Onko nyt tultu aikaan, jossa pelisäännöt alati muuttuvat? Nykyinen energia- ja ilmastopolitiikka ei ole ollut järin onnistunutta, koska fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntynyt päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Huomionarvoista: Juontajana Kymmenen uutisten mainio Keijo ”Keke” Leppänen.

klo 12.15
EU-Venäjä-Suomi – yhteistyötä vai vastakkainasettelua?
Jatkoa tiistain ulkopolitiikka-superpäivälle.

klo 14.00
Ydinvoimainvestoinnista virtaa
Toteutuuko mittavin Suomessa vireillä oleva teollinen investointi vai nostetaanko syksyllä kädet pystyyn ja todetaan, ettei täällä enää mitään kannata valmistaa? Saako pohjoinen Suomi piristysruiskeen vai kahmitaanko kaikki hedelmät taas etelään? Ärsyttävätkö nämä provosoinnit sinua? Hyvä, tule kertomaan mielipiteesi Fennovoiman järjestämään keskusteluun. Huomionarvoista: sähköjäniksenä kipittää Jouko Marttila.

la 19.7.

klo 18.30
Kuoleeko kirja?
Poliittisen pyörityksen jälkeen on hyvä palata tärkeämpien asioiden pariin. Värikästä keskustelua lienee luvassa myös Turun kirjamessujen tilaisuudessa - ruumiin kylmenemistä seuraavat Jörn Donner ja Sofi Oksanen. Jenni Haukio juontaa. Huomionarvoista: Tilaisuus pidetään festivaalialueella, jätäthän tuttelit, tripit ja chardonnayt kotiin.

 


Hyvä meppi on lobbari

Kai Keski-Korhonen

Euroopan parlamentissa työnsä aloittaneiden 751 päättäjän on hallittava lobbauksen salat. Hyvä meppi on immuuni huonolle lobbaukselle ja ymmärtää tiedon laadun merkityksen.

EU vaikuttaa hahmottomalta möhkäleeltä kaukana Brysselissä. Sen sisään tuntuu pääsevän vain olemalla lobbarisalakerhon jäsen tai kuulumalla etuoikeutettuun meppi- tai virkamiesrälssiin.

Miten tähän suljetulta tuntuvaan järjestelmään voi kansalainen vaikuttaa, eli lobata?

EU ei ole hahmoton, eikä Euroopan väkilukuun suhteutettuna edes iso. Komissio työllistää 33 000 ihmistä ja parlamentti 6 000. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on 40 000 henkeä palkkalistoillaan.

EU:lla on selvärajaisiin toimielimiin jaettu hallintojärjestelmä: virkamiesvetoinen komissio valmistelee, demokraattisesti valittu parlamentti ja jäsenvaltioiden edustajien neuvosto päättävät.

Lainvalmistelussaan EU on avoimempi kuin Suomen hallinto. Komissio aloittaa isot lainsäädäntöhankkeet avoimella kyselykierroksella. Nämä konsultaatiot ovat yleensä avoimia jopa yksittäisille kansalaisille.

Kuka tahansa voi ryhtyä jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa lobbaamaan omaa asiaansa. Vaikka yksittäisen kansalaisen mielipide jää prosessissa painoarvoltaan pienemmäksi kuin eurooppalaisen kansalais- tai teollisuusjärjestön kanta, täytyy se silti huomioida.

Komissiota pitää muistuttaa jatkuvasti prosessin edetessä oman asian tärkeydestä, jottei se pääsisi unohtumaan. Komissio laatii konsultaatioiden pohjalta lopullisen lakiesityksensä, joka päätyy parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi.

Aktiivisuus on välttämätöntä. Suomalaisesta järjestelmästä poiketen kanta täytyy itse viedä näytille. Yleensä ketään ei kutsuta kuultavaksi.

Euroopan parlamentti (EP) nähdään vaikuttamisen pääkohteena. EP:n rooli on näkyvämpi kuin komission. Juuri valitut 751 meppiä, joista suomalaisia on 13, päättävät lainsäädännöstä yleensä tasavertaisesti jäsenvaltioita edustavan neuvoston kanssa.

Neuvoston päätöksiin vaikuttaminen on vaikeaa, koska se vaatii Suomen lisäksi 27 muun jäsenvaltion lobbaamista. Niiden hallituksilla on omat ministeriönsä ja etujärjestönsä taustatiedon tuottajina. Mepit joutuvat turvautumaan ulkopuolisiin asiantuntijoihin.

Konsultti, edunvalvoja, virkamies, kansalaisjärjestö tai tutkimuslaitos; kaikki he ovat lobbareita ajaessaan jotakin asiaa EU:ssa. Ei voi vetää rajaa hyvän ja pahan lobbauksen välille vain sen perusteella, ketä lobbari edustaa. Yleensä kaikki tietoon perustuva lobbaus on hyödyllistä.

Erot syntyvät siitä, kuinka toimitaan ja minkälaista informaatiota annetaan. Jokaisen lobbarin on toimittava rehellisesti, avoimesti ja annettava omasta asiastaan asiallista tietoa päätöksenteon pohjaksi. Näin ei aina käy. Huonon tai epäeettisen lobbauksen ongelma ei ole kuitenkaan yhtä laaja kuin jotkut tahot antavat ymmärtää.

Kaikkia asianosaisia tulee demokraattisessa päätöksenteossa kuulla. Myös niitä, jotka edustavat päättäjän omaan mielipiteeseen nähden vastakkaista kantaa.

Minkälainen on hyvä meppi?

Henkilöstä ja poliittisesta kannasta riippumatta hyvä meppi kuuntelee, käyttää hyviä avustajia ja asiantuntijoita, esittää kysymyksiä ja erityisesti kyseenalaistaa annettua informaatiota.

Hyvä meppi tekee päätöksensä itsenäisesti kuultuaan laajasti eri osapuolia. Hän on immuuni huonolle lobbaukselle ja ymmärtää tiedon laadukkuuden merkityksen. Poliitikkona mepillä pitää olla vahva arvopohja, jolle hän rakentaa linjansa ja jota vastaan hän punnitsee saamansa faktat.

Euroopan parlamentti toimii poliittisten ryhmien kautta, joista millään ei ole yksin enemmistöä eikä pysyviä liittoutumia ole muodostettu. Ryhmien kesken joudutaan kaikissa tärkeissä päätöksissä rakentamaan kompromisseja.

Kompromissin syntymiseen vaaditaan mepeiltä, sekä heidän avustajiltaan paljon työtä; valiokuntakokouksia, työryhmäkokouksia, pienempiä neuvotteluja, kahdenvälisiä keskusteluja, tiedon hankkimista ja lobbareiden kuuntelemista. Jotta kompromissi syntyisi, täytyy meppien pystyä toimimaan rakentavasti, kuunnella ja ymmärtää muiden huolenaiheita. Oman asiansa yksisilmäinen tunkeminen ei riitä.

Ajaessaan omaa kantaansa meppi toimii samalla lobbarina. Hän käyttää lobbauksen keinoja yrittäessään löytää tapoja, joilla sovitetaan yhteen 28 jäsenmaan ja eri puolueita edustavien kollegojen huolenaiheet. He joutuvat etsimään muillekin sopivia muotoiluja, jotta enemmistölle sopiva muotoilu löytyy.


Kirjoittaja on Kaiun EU-lobbari, joka on toiminut Brysselissä Suomen jäsenyyden alkuajoista asti.

 

Kuva: blueandgreendocs (Creative Commons)
 

 


Lobbaa itsesi Kaiun uutiskirjeen tilaajaksi jättämällä sähköpostiosoitteesi tähän EU-reguloituun boksiin:


Pureeko sisältömarkkinointi Suarezin siivellä?

Petteri Puustinen

Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa ovat yksi maailmanlaajuisesti seuratuimmista yleisötapahtumista, joten ne ovat brändeille platinanarvoinen paikka näkyä ja löytää yleisöjä. Suurimmat globaalit yritykset, kuten esimerkiksi Adidas, ovat perustaneet sambamaahan omat sisältömarkkinointikeskuksensa, joissa markkinointi- ja viestintäihmisten armeijat ovat 24/7-valmiudessa tuottamaan tuoretta brändättyä sisältöä MM-kisojen kylkeen.

Tehokas sisältömarkkinointi pyrkii sekä tuottamaan viraali-ilmiöitä että hyppäämään sellaisten kyytiin. Helsingin Sanomat kirjoitti eilen lentoyhtiö KLM:n meksikolaisstereotypioihin kompastuneesta tweetti-mokasta ja eri brändien yrityksistä ratsastaa Luis Suarezin purentasaagan siivellä.

Varsinkin tapaus Suarez on sisältömarkkinoinnin kannalta herkullinen: vastustajajoukkueen pelaajan pureminen on sekä ajatuksellisesti että visuaalisesti hätkähdyttävä tapahtuma ja Suarez aiemman historiansa ansiosta helposti kategorisoitava ja ymmärrettävä hahmo, tarinan roisto. Jokainen itseään minään pitävä brändi haluaa ottaa jollain nasevalla tavalla osaa tällaiseen tarinaan. Useat kymmenet brändit väsäsivät pikavauhtia purija-Suarezista tweetin, kuvamanipulaation, Vine-videon tai jotain muuta nokkelaa ja helposti jaettavaa sisältöä. 

Ainoa ongelma on, että kovin monet brändien vääntämät Suarez-vitsit eivät olleet kovin oivaltavia tai hauskoja. Katsotaanpa:

Cinnamon Toast Crunch -keksi. "Toi puri tota toista ja me ollaan kanelikeksi ja keksejä kanssa purraan, eiks niin? Eli verrataan puremista yhdessä tilanteessa puremiseen toisessa tilanteessa ja se on nokkelaa ja hauskaa. Jengi varmaan jakaa tätä!"

Bud Light -olut. "Se hullu Suarez puri italialaista! Äkkiä! Nyt pitää keksiä jotain! Ööh... no... joskus joku voi yrittää purra meidän pullonkorkkia auki? Kai sellaista tapahtuu? Saisko siitä jotain?"

Snickers. "Relatkaa, me ollaan valmistauduttu tähän. Me tiedettiin, että kreisi Suarez saattaa purra – ja me ollaan suklaapatukka, joten mehän just toivotaan, että meitä purraan. Avaa tiedosto suarez_bite.psd sieltä Photoshopista, vaihda Lorem Ipsumin tilalle Italian ja postaa se äkkiä Twitteriin."

Yllä olevat yritelmät ovat hyvin yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Suarezin puremishistoria on ollut brändeillä selkeästi tiedossa ja ne ovat olleet valmiita julkaisemaan puremisvitsistä oman versionsa. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut louhimaan puremisesta irti muunlaista huumoria kuin että onpa hauskaa, että Suarez puri ihmistä kun olisi voinut purra suklaapatukkaa, hohhohhhoo.  

Tulokset olivat vaihtelevia. Bud Lightilla on 77 000 seuraajaa Twitterissä, mutta pullonkorkinpuremisvitsiä retweetattiin vain 1100 kertaa. Ehkä se oli liian väkisin väännetty ja kaukaa haettu? Snickersin lähestyminen oli simppelimpi ja toimivampi: se sai 56 000 seuraajaansa (ja tietysti monia ei-seuraajia) re-tweettaamaan omaa lohkaisuaan 48 000 kertaa, eli onnistumisprosentti oli paljon parempi.

Omasta mielestäni Suarez-somepotin vie kuitenkin ehdottomasti Specsavers, joka löysi vitsiinsä omaperäisempää kierrettä:

Specsaversin läppä toimii, koska se on oivaltavampi ja paremmin kiinni brändissä itsessään. Vitsi jättää lukijalle tilaa oivaltaa itse: siinä ei edes mainita Suarezia nimeltä. Juttu kruunataan Specsaversin tutulla Should have gone to Specsavers -sloganilla, joka ei ole pelkästään tätä tapausta varten väkisin väännetty, vaan sopii itsessään kokonaisuuteen.

Ajankohtaisilla ilmiöillä ratsastava sisältömarkkinointi on siis parhaimmillaan toimivaa, mutta heikoimmillaan jonkinlaista pakkopullaa. MM-kisat ja Suarez ovat kuitenkin viimeistään tuoneet reaaliaikaiset sisätömarkkinointioperaatiot osaksi brändeiltä odotettuja toimintatapoja. Nyt kun olemme vihdoin siinä vaiheessa, että jokaisella on käytössään samanveroiset työkalut, kanavat ja sisältöjen tekijät, päästään katsomaan kuka loppujen lopuksi pystyy tuottamaan parasta ja koskettavinta materiaalia.

 


Kuva: Calciostreaming (Creative Commons)