Kaiun vuosi 2013 A:sta Ö:hön

Salla Syrman

Vuosi 2013 on ollut voimistuvan Kaiun aikaa. Kirjaimellisesti tarkasteltuna näin:


 

 

A niin kuin Aurinkomatkat. Keväällä suurin suomalainen matkanjärjestäjä valitsi Kaiun viestintätoimistokumppanikseen.
B niin kuin BusinessOulu. Yhteistyö Oulun kaupungin liikelaitoksen kanssa on tuonut kaikulaisille toinen toistaan kiinnostavampia projekteja OuluHealthista Innovaatioallianssiin.
C niin kuin Caverion. YIT-konsernista irtautunut kiinteistöteknisten palvelujen tarjoaja on Kaiun tuore asiakas. Isänpäivän tienoilla Caverionin toimitusjohtaja Jarno Hacklin otti heittämämme haasteen vastaan ja kysyi lapsiltaan, mitä isi tekee työkseen.
D niin kuin Die Fackel. Karl Krausin aikakausjulkaisu 1900-luvun alusta. Markku Vänskä pohti blogissamme syyskuussa, mitä viestinnän ammattilaisen tulisi oppia Krausilta.
E niin kuin etätyö Kambodzhassa. Työkaverimme Maija Kestilä palasi keväällä takaisin Suomeen vapaaehtoistyöstä Kirkon Ulkomaanavun aluetoimistossa Phnom Penhissä, Kambodzhassa. Haave oli mahdollista toteuttaa jättäytymättä arjesta kokonaan pois: etätyöt Kaikuun onnistuivat mainiosti toiselta puolelta maailmaa. Maijan kokemuksista oli juttusarja Puoli seitsemässä, ja näkyvyyden ansiosta kiinnostus vastaaviin vapaaehtoistöihin on kasvanut huomattavasti.
F niin kuin Faxi. Yksi hylätyistä (huuli poskella heitetyistä) nimiehdotuksista uudelle Kaiulle. Lopullinen nimi syntyi yhteistyössä asiakkaidemme kanssa.
G niin kuin Game of Thrones. Monen kaikulaisen lempisarja. Ei mikään, ihme sillä GOT:sta löytyy myös viestinnällisiä viisauksia. Toimistomme varusteisiin kuluu Game of Thrones -lautapeli, jonka sääntöjen opetteluun meni ensimmäisellä kerralla hetki.


 

 

H niin kuin Huom! Eräs syksyn mieleenpainuvimpia asiakkaidemme kampanjoita oli Huom!-kiinteistövälitysketjun yllätyskeikka Taiteiden yönä. Kaiun tiimi hoiti innolla tempauksen viestintää.
I niin kuin Iteo. Norjalainen kumppanitoimistomme Northern Link PR -verkostostamme antoi idean tähän blogikirjoitukseen - ja valittiin muuten vuoden tulokkaaksi eurooppalaisten viestintätoimistojen kisassa. Seier'n er vår!
J niin kuin Jukka Koivisto. EK:n entinen viestintäjohtaja, Kaiun nykyinen vanhempi neuvonantaja. Uusi, kokenut vahvistuksemme keväällä 2013. Jukka vieraili joulukuussa YLE:n Aamu-TV:ssä puhumassa tulevan hallitusohjelman sisältöihin vaikuttamisesta.
K niin kuin kriisiviestintä. Paljon pinnalla vuonna 2013, ja tuskinpa yhtään vähemmän vuonna 2014. Marraskuussa Kaiun partneri Jouko Marttila oli radiossa puhumassa siitä, miten yrityksen tulisi viestiä kriisitilanteessa. "Ole nöyrä, kanna vastuu ja osoita johtajuutta."
L niin kuin luvanvaraisuus. "Suomessa on liikaa kieltoja ja luvanvaraisuuksia", sanoi 65 prosenttia suomalaisista Kaiku Helsingin Kielletty Maailma -kampanjaan liittyneessä tutkimuksessa. Kampanjaan liittyvä näyttely kiersi Suomea kahden viikon ajan ja sai runsaasti näkyvyyttä.
M niin kuin massaviesti melkein miljoonalle. Maria-Elena Cowell – tuttavallisemmin Mec – bloggasi syyskuussa Fortumin Älyboksi-hankkeesta, jota sai kunnian olla asiantuntijana arvioimassa.
N niin kuin neljä ja koo, 4K. Pikselien määrä kasvaa edelleen, vaan miten käy sisällön? Kaiun pitkäaikainen asiakas Panasonic yhdessä muiden laitevalmistajien kanssa kehittää uusia laitteita, mutta tekniikkaa suuremmat haasteet taitavat löytyä muualta.


 

 

O niin kuin osallistaa. Kohta numero kahdeksan Jouko Marttilan kymmenestä vinkistä johtajalle vastuullisen viestintäkulttuurin luomiseen. Jokke puhui aiheesta marraskuun Leadership-päivässä - jälleen kerran täydelle salille.
P niin kuin Pinterest. Northern Link PR:n uusi asiakas Pohjoismaissa - Suomessa siis meidän! Pinterest aloitti pohjolan valloituksen kutsumalla kunkin maan aktiivikäyttäjät mukaan paikallisen version rakentamiseen.
Q niin kuin qwerty. Huono salasana vuonna 2013, eikä paremmaksi muutu vuonna 2014. Tietoturvasta huolehtiminen on aina hyvä uudenvuodenlupaus.
R niin kuin Rittal. Uusi asiakkaamme, maailman kovimpien konesali- ja laitekaappien valmistaja. Huhut kertovat, että kaapit kestävät kuulemma vaikkapa tykillä ampumista ja muita extreme-testejä.
S niin kuin SuomiAreena. Maamme merkittävin yhteiskunnallisen viestinnän festivaali piti taas kesällä Kaiun yhteiskunnallisen viestinnän tiimin vauhdissa. Kollegamme Kimmo Collander järjesti mm. historiallisen yhteisesiintymisen EU:n siviili- ja sotilastiedustelun johtajien välillä.
T niin kuin työsuojeluvaltuutettu. Keväällä valittu työsuojeluvaltuutettumme tiedottaa meitä "kvartaalettain meneillään olevista toimenpiteistä jo perinteeksi muodostuneella uutiskirjeellä". Juuri ennen joulua ilmestyneessä kirjeessä oli sokerina pohjalla ensiapulaukkujen trendit 2014.
U niin kuin uskallus. ”Uskalla irrottaa otteesi!”, kehotti Petteri Puustinen syyskuussa inspiroivan tarinan kera.


 

 

V niin kuin valmennus. Kaiku Helsingin tavoite on olla Euroopan paras valmentava viestintätoimisto. Haluamme, että asiakkaamme kokevat oppivansa uutta – yhdessä meidän kanssamme.
W niin kuin Widebay Hoofers. Steppaava suku vastasi korkojen kopinasta Kaiku-klubilla lokakuussa Kaiku Helsingin nimiäisissä. Yleisö pääsi napsuttamaan mukana.
X niin kuin xylofoni. Sen soittaminen ei vielä 2013 kuulunut kenenkään meistä vapaa-ajan puuhiin, mutta muuten yli 20 hengen porukallamme on aikamoinen kirjo harrastuksia: bloggaus, golf, judo, huovutus, kalastus, koripallo, metsästys, mäkiautoilu, omien biisien sävellys, purjehtiminen, samba, squash, roller derby...
Y niin kuin yhdistyminen. Virallistimme Aleksin Kaiun ja Conexion liiton 13.6.2013 hienon ja herkän kuvan kera.
Z niin kuin ZTE. Kaiun uusi asiakas. ZTE nostaa päätään nyt myös Suomessa ja haastaa paikalliset markkinat edullisilla älypuhelimillaan.
Å niin kuin Ålli-koira. Työkaverimme karvainen perheenjäsen, joka silloin tällöin pyörii toimistollakin (ja viuhtoo hännällään tavaroita pöydältä).
Ä niin kuin äitiysloma. Sari Sandrini palasi luoksemme helmikuussa, Elina Piskonen lähti viettämään omaansa syyskuussa.
Ö niin kuin ööö. Meille saa soittaa myös ensi vuonna aina, jos jotain sentapaista kuuluu suusta. Tai vaikka ennenkin. Vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin emme täydellä varmuudella osaa kertoa, mutta PR:ssä, somen hyödyntämisessä, valmentamisessa ja vaikuttajaviestinnässä olemme eteviä auttamaan.

Kiitos vuodesta 2013 ja hyvää uutta vuotta!

 


Kaiku Helsingin vaikuttajaviestijöitä mediassa

Kimmo Collander

"In one word: This is what the citizens expect from us."

– bulgarialainen nuorisopoliitikko

Vaikuttajaviestinnän ammattilaisilta odotetaan osallistumista julkiseen keskusteluun. Kaiku Helsingin miehet Jukka Koivisto ja Kai Keski-Korhonen kertovat, mistä oikein on kysymys. Televisiossa ja radiossa. Suomessa ja EU:ssa.

  • YLE:n Aamu-TV maanantaina 16.12.2013, vieraina Jukka Koivisto, Ann Selin ja Kalevi Kivistö. Aiheena tulevan hallitusohjelman sisältöihin vaikuttaminen. Katso tästä.
  • YLE Radio 1 Brysselin kone keskiviikkona 18.12., EU-konsultti Kai Keski-Korhonen kertoo työstään. Kuuntele tästä.

 

 


Neljä joululahjatoivetta kilpailuttajalle

Pete Saarnivaara

Rakas Julkinen Kilpailuttaja, olen tänä vuonna ollut erityisen kiltti. Olen lähettänyt Sinulle vuoden aikana satoja kopioita kaupparekisteriotteista, verovelkatodistuksista, työeläkemaksujen suorittamistodistuksista, tutkintotodistuksista ja luottoluokituksista. Olen muokannut referenssejä ja ansioluetteloita mitä erikoisimpiin malleihin, jotta ne täyttäisivät muotovaatimuksesi.

Tunnustan rehellisesti, että olen ollut hieman laiska vastaamaan sellaisiin pyyntöihisi, joissa painotat pääasiassa edullista hintaa tai jotka näyttävät jo ennalta korvamerkityltä kilpailijallemme. Koska uskon, että nämä synnit ovat melko pieniä, rohkenen esittää muutaman joululahjatoiveen. Osoituksena hyvästä tahdostani olen koonnut listalle pääasiassa sellaisia toiveita, joiden toteuttamisen uskon helpottavan myös Sinun työtäsi.

1. Tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus olisivat kovasti tarpeen.

Erilaisten todistusten kopiointi ja lähettely tarjousvaiheessa on kaikkien kannalta melko turhaa puuhaa. Patentti- ja rekisterihallitus pitää yllä mainiota YTJ-tietopalvelua, johon voi näpytellä yrityksen nimen ja nähdä yhdellä katsomalla, onko se rekisteröity kauppa-, ennakonperintä-, alv- ja työnantajarekistereihin. Toimivaksi todettu tapa on myös kirjata tarjouspyyntöön, että valituksi tulleiden toimittajien edellytetään esittävän tarvittavat todistukset.

Voin vain kuvitella, minkälainen vaiva kaikkien saamiesi papereiden plärääminen Sinulle on, jos vaikkapa pyydät tuhatta henkilöä lähettämään kaikki tutkintotodistuksensa.

2. Suhteellisuudentajusta en tahdo saada tarpeekseni, vaikka se onkin ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina. Talvipakkasissa lämmittää mukavasti, kun kilpailutusprosessin järeys on suhteessa hankinnan kokoon.

Jos hankintasi ei ylitä kilpailutuskynnystä, voisit ehkä pohtia, onko täysimittainen julkinen kilpailutus hätävarjelun liioittelua. Jos taas kynnysarvo ylittyy, toivoisin Sinun tarjouspyyntöä muotoillessasi arvioivan, minkä verran prosessi vie työaikaa toimittajalta ja Sinulta. Jos olet hankkimassa palvelua, jonka toteuttaminen vaatii parinsadan tunnin työtä, saattaa olla hieman liioittelua rakentaa kilpailutusprosessi, joka vie toimittajalta aikaa sata tuntia ja itseltäsi kolmesataa.

Monesti omaa työtäsi voi helpottaa myös se, jos et anna hinnalle heti kättelyssä liian isoa painoarvoa. Muuten voi käydä niin kuin takavuosien surullisessa esimerkissä, jossa eräs toimittaja voitti kilpailutuksesi tarjoamalla hinnaksi yhtä euroa, koska halusi Sinusta referenssin tai ehkä vain protestoida menettelyäsi. Sanomattakin lienee selvää, ettei laadulla ole tuolla hinnalla enää mitään merkitystä. Usein hyvä tapa välttää tämä on sellainen menettely, jossa valitaan ensin jatkoon laadultaan parhaat ja vasta toisessa vaiheessa kysytään heiltä myös hintaa.

3. Kilpailuttamisosaamisen hyödyntämistä näkisin mielelläni lisää.

Olen huomannut, että osaat pyytää oman organisaatiosi juristeilta apua tarjouspyynnön muotoilussa. Sinun työtäsi voisi ainakin joissakin tapauksissa auttaa, jos saisit vertaistukea myös viestinnän kilpailuttamisen osaajilta.

Erinomainen työkalu on Hanselin puitesopimus markkinointiviestinnän palveluista. Laajamittaista kilpailutusta ei välttämättä kaikissa tapauksissa tarvita, vaan voit hyödyntää ammattilaisten puolestasi jo valmiiksi tekemää työtä. Jos olet epävarma, löytyykö näin tarpeisiisi sopivaa toimittajaa, voit lähettää puitesopimuksen piirissä oleville firmoille tietopyynnön selvittääksesi, millaista osaamista niiltä löytyy.

Hanselissa on muutenkin hyvää osaamista palvelujen kilpailuttamiseen. Voisit joissakin tapauksissa harkita, että antaisit heidän hoitaa suuren osan vaivannäöstä puolestasi.

4. Loma olisi kiva yllätys

Rakas Kilpailuttaja, tiedän, että viimeinen toiveeni on vaikein täyttää. Ymmärrän, että prosessit organisaatiossasi vievät aikaa ja monesti vasta lähestyvä loma asettaa sellaisen dead-linen, joka saa asioita tapahtumaan. Ymmärrän myös, että kannaltasi on mukavaa saada tarjouspyyntö ulos 20.12. ja lähteä sen jälkeen hyvillä mielin lomalle - ja että työt lähtevät taas loman jälkeen rivakasti käyntiin, kun tarjoukset odottavat pöydälläsi 2.1.

Tänä jouluna pyytäisin Sinua harkitsemaan, olisiko kannaltasi kohtuuton viivästys, jos tarjouksen, jonka kokoaminen vaatii keskimäärin 60 työtuntia, viimeinen jättöpäivä olisikin vasta 9.1.

Tiedän, että toisin kuin muut toiveeni, tämä viimeinen ei sisällä win-win-näkökulmaa. Siksi ymmärrän hyvin, jos toive on mahdoton toteuttaa. Sinun ei tarvitse pelätä sitä, että jättäisin vastaamatta tarjouspyyntöihisi vain siksi, että ehtisin lomailla.

Näiden toiveiden lisäksi minulla oli ajatuksena kirjoittaa Sinulle myös tarjousvaiheessa ilmaiseksi pyytämäsi suunnittelutyön ja lopputuloksen laadun suhteesta. Melkein sormenpäihin asti ehti myös ajatus siitä, miten vaatimuksesi kokemuksesta samalle hallinnonalalle toteutetuista vastaavista toimeksiannoista korreloi uudistumisen ja uusien ideoiden kanssa. Koska toivelistani on jo tällaisenaan pitkä, jätän nämä ensi vuoteen.

Kiitos, jos olet jaksanut lukea tänne saakka!

Oikein hyvää joulua ja tarkoituksenmukaista uutta vuotta toivottaen,

Pete 39 v.
Espoo

 


 

Kuva Flickr-käyttäjältä Valerie (Creative Commons)


Pukki, PR-kasvoista kiireisin

Salla Syrman

Kuka yli 1700-vuotias hahmo jaksaa väsymättä paiskia PR-hommia vuodesta toiseen? No tietenkin joulupukki, alun perin 300-luvulla elänyt Pyhä Nikolaus, latinaksi Sanctus Nicolaus, myöhemmin hollanniksi Sinterklaas ja lopulta englanniksi Santa Claus.

Me suomalaiset tiedämme, että pukin tärkein PR-työ on edistää Suomen maabrändiä. Pukki on kuitenkin kysytty kaveri muuallakin, emmekä me voi häntä omiakaan. Kumppanuus Coca-Colan kanssa alkoi jo 1920-luvulla. Sopimukseen kuului punainen työasu ja pulleampi, ystävällisempi olemus (Sillä kuinka kokisen suurkuluttaja voisi olla laiha ja äkäinen?). Toisin kuin yleensä luullaan, tölkin punaa imitoiva puku ei tullut pukille yllätyksenä, vaan hän oli omatoimisesti käyttänyt väriä jo aiemmin puvustossaan. Yhteistyö Coca-Colan kanssa kuitenkin vakiinnutti pukin ulkoasun tutussa nykymuodossaan.

Tänä syksynä pukki pestattiin Kanadaan, halpalentoyhtiö WestJetin avuksi. Uuden sopimuksen myötä täytyi taas pukea ylle uusi työasu, sillä punainen sointui brändiväreihin huonosti. Mutta ei siinä mitään, kenen leipää syöt, sen värejä tunnustat.

 

 

 

 

 

 

 

WestJet antoi pukille varsin mieluisan ja osaamisprofiiliin erinomaisesti sopivan tehtävän: toiveiden kyselemisen ja niiden täyttämisen. Lähtöportilla pukki ilmestyi matkustajille taikalaatikon ruudun kautta ja "muina miehinä" tiedusteli lahjatoiveita. Määränpäässä matkustajia odottivat pukki, keinolumisade ja matkatavarahihnalla unelmien joululahjat, jotka WestJetin työntekijöistä värvätty tonttuarmeija oli käynyt juosten ostamassa. Voi sitä hämmästyksen ja liikutuksen määrää! Kamera! Tabletti! Plasma-TV! Sukat!

Pukin ja WestJetin hyväntahdon tempaus on levinnyt somessa huimalla vauhdilla. Mashablen Christina Warren kertoi Facebook-statuksessaan, että WestJetin jouluihme oli rikkonut ennätyksiä jakamisen nopeudessa. Youtubessa katselukertoja on jo yli 14 000 000. Yleisön palaute on ylistävää: "Uskomatonta!", "Silmät kostuvat!", "Nyt uskon taas joulupukkiin!". Tällaisestä näkyvyydestä olisi ollut halpa hinta antaa jokaiselle se televisio tai vaikka kaksi.

"Some razzleberry dressing would be nice"*
Ihmeitä tapahtuu ja toiveet toteutuvat. WestJetin tempaus on ainutlaatuinen, tuskin ainakaan ihan heti toistettavissa, mutta silti siinä on takana tuttu kaava. Brändi X yllättää ja palkitsee tavis Y:n = myötäelämistä, jakamista, menestystä. Eikä aina tarvita edes pukkia. Yllätys voi olla ikimuistoinen futismatsi, kuumana päivänä jäästä rakennettu limuautomaatti tai miksei jopa työmatkaa nopeuttava liukumäki. Ilahduttava asia, jota emme osanneet odottaa. Meidän näkökulmastamme suuri satsaus, tuloksien näkökulmasta pieni.

"Halpa PR-temppu", tuhahti joku Westlinen yllätyksestä. "Ihan sama mitä on, 250 ihmistä tuli hyvälle mielelle", vastasi toinen. Kun itsekkäisiin tavoitteisiin liittyy epäitsekästä toimintaa, tykkäämme ja jaamme juttua eteenpäin - siitäkin huolimatta, että tiedämme olevamme valjastettuja poroja markkinoijan reen edessä.

Jos pukin hymistely alkaa ärsyttää, täällä muutama rosoisempi otos.

*Suosikki-ihmeeni joulunaikaan: Piirrosklassikossa Mr. Magoo's Christmas Carol sairas ja köyhä poika Tiny Tim saa kuin saakin himoitsemaansa, fiktiivisistä marjoista tehtyä razzleberry dressingiä. Tunnustan, että itkettää joka kerta.


"Ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden"

Jukka Koivisto

Talvella 2008 kaksi yhdysvaltalaista asuntoluottopankkia – Freddie Mac ja Fannie Mae – menivät konkurssiin. Siitä sikisi laaja keskustelu: leviääkö jenkkien asuntokuplan puhkeaminen muualle maailmaan ja jos, niin mitä vaikutuksia sillä olisi?

Useimmiten arviot olivat torjuvia. Kahden amerikkalaisen asuntoluottoihin keskittyneiden pankkien vararikolla ei ole laajempia seurausvaikutuksia, arvioitiin. Tämä oli myös suomalaisten ekonomistien käsitys. Itse ryhdyin keräämään ekonomistien kannanottoja, ja erilaisia lehtileikkeitä minulla on tallella vieläkin vino pino myöhempää tarkoitusta varten. Pieleen menivät ennustukset  ja vielä rankasti. Saman vuoden syyskuussa investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin ja siitä sukeutui maailmanlaajuinen finanssikriisi, jonka seurausvaikutuksia elämme vielä tänäkin päivänä.

Tämä viiden vuoden takainen historia muistuu mieleen, kun lukee arvioita vuoden 2014 talouden tai pörssikurssien kehityksestä. Yksinkertainen johtopäätös on: kukaan ei voi tietää.

Berkeleyn yliopiston organisaatiopsykologian professori Philip E. Tetlock teki tulevaisuuden ennustamisesta ja asiantuntijuudesta kiintoisan tutkimuksen. Hän haastatteli 18 vuoden ajan 284 asiantuntijaa kansainvälisistä kysymyksistä. Tällaisia olivat esimerkiksi: ”kestääkö Gorbatshovin valta, syttyykö Persianlahdelle sota, yhdistyvätkö Saksat?”

Asiantuntijat olivat tunnettuja kommentaattoreita mediassa. He edustivat julkista hallintoa, tiedemaailmaa, elinkeinoelämää tai mediaa. 18 vuoden aikana asiantuntijat tekivät 28000 arviota tulevaisuuden kehityksestä. Tulokset olivat kiinnostavia. Pääsääntöisesti arviot menivät metsään. Eroja ei syntynyt siitä, oliko vastaaja konservatiivi tai liberaali, optimisti vai pessimisti. Mutta jos olet generalisti eli hallitset laajasti asioita (tai tiedät monesta asiasta vähän ja sinulla on laaja yleissivistys) olet pätevämpi arvioimaan tulevaisuutta kuin jos olet tietyn yksittäisen asiakokonaisuuden huippuasiantuntija. Monelle on lisäksi vaikeaa – kuten elämässä yleensä – myöntää olleensa väärässä. Kun asiantuntijan pitäisi pieleen mennen arvion jälkeen vähintäänkin sanoa: ”minulla oli väärä arvio”, asia ilmaistaan: ”sehän meni lähestulkoon siten kuin arvioin” tai ”tulevaisuus osoittaa, että olin oikeassa”.

Tulevaisuustyötä pitää silti tehdä kaikissa organisaatioissa. Pitää rakentaa skenaarioita siitä, mikä on mahdollinen tulevaisuuden kuva. Kun se puretaan tulevaisuuden tavoitteiksi, koko porukalle syntyy yhteinen käsitys siitä, mihin pyritään. Aina kuitenkin tapahtuu jotain odottamatonta, joka vaikuttaa kehityksen suuntaan. Tulevaisuudentutkimuksessa niitä kutsutaan villeiksi korteiksi. Herkkyys reagoida muutoksiin onkin todellinen kilpailuetu.

Monet muistavat kuinka taannoin huippuammattilaiset hävisivät sijoituskilpailussa moskovalaiselle apinalle. Kaikki huippuammattilaiset tarvitsevatkin ennen kaikkea nöyryyttä.


Kuva Flickr-käyttäjältä nina_pic (Creative Commons)


O tempora – ja varsinkin mores

Maria-Elena Cowell

Voi tapainturmelusta, tavataan päivitellä, eritoten kun nuori polvi kunnostautuu sen vanhemman ärsyttämisessä. Yleensä siihen ei paljoa vaadita; kyllä kylänraitilla päivitellään vaate- ja puheenpartta pienemmänkin poikkeaman kohdalla.

Tapakulttuurilla on erotuttu rahvaasta. Naurismaalla ei ole rapuveistä tarvittu, ei liioin tietoa sen käytöstä. Koulutuksella ja käytöstaitojen opetuksella on kuitenkin mahdollistettu luokkanousu, ja Suomessa onkin kansansivistämistoiminta ollut tavattoman vireää. Katsotaanpa vaikka vanhaa järjestökenttäämme: Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansallinen Sivistysliitto - nykyaikaisempana esimerkkinä tarjolla Vihreä Sivistysliitto.

Luulisi, että tämä väsymätön työ kantaisi suurempaa hedelmää. Aggressiivi lienee nuorison parissa sijamuodoista käytetyin, ja jatkuvasta sadattelusta on tullut arkipäivää virallisemmissakin kohtaamisissa. Ja mitä jos tapakulttuurin mallia näyttääkin kansanedustaja, jolta jo toimenkuvassa vaaditaan "vakaata ja arvokasta käytöstä"?

Hakematta tulee mieleen muutama omanlaisensa superhumoristi tai sellaisen ystävä. Jos nämä keskuudestamme valitut edustajat, primus inter pares, eivät esiinnykään edukseen? Kuka voi enää vaatia käytöstapoja? Lämpimiä terveisiä vaan opettajakunnalle.

Reaaliaikainen viestintä on rapauttanut sekin osaltaan käytöksen kultaisia sääntöjä. Viesti sinkoaa kimpaantuneen sormista eetteriin ilman välineen pakottamaa harkintaa. Sosiaalisessa mediassa ajattelemattomuudet luovat äkkiä skandaaleja, joukkonärkästymisiä ja virtuaalilynkkauksia. Uutisankan siivet eivät koskaan ennen ole kantaneet niin pitkälle kuin nykyään, ja ärräpäät elävät netissä ikuisesti. Ei lopu maineenvartijoilta työ.

Olisiko vastavoiman paikka? Kaarina Suonperä -täsmäisku?

Täti-ihmisen mieltä lämmitti, kun it-palveluntuottajan siloposkinen edustaja kävi äskettäin teitittelemään. Ei tekisi pahaa näin joulun alla korjata omaakin käytöstä asteen paremmaksi. Tiedä kuka tarkkailee.

 


 

Artikkelin kuvitus Flickr-käyttäjältä Magnus D (Creative Commons)


TET-offensiivi

Juuso ja Tuomas

Työelämään tutustuminen eli TET-jaksot kuuluvat kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kouluvuoteen. Yleensä harjoittelujakso on viikon mittainen ja sen aikana nuorten on tarkoitus saada jonkinlaista kuvaa työelämästä – sekä parhaassa tapauksessa myös löytää suuntaa tulevalle työuralleen. TET-paikkoja kysellään yleensä vanhempien tai tuttujen työpaikoilta, mutta tietoa paikoista voi hakea myös TET-torilta. Nuorille on enimmäkseen tarjolla tehtäviä palveluammateissa, kuten päiväkodeissa ja kaupoissa, joissa lasten leikitystä ja hyllyjen täyttöä riittää aina.

Kaiun arkeen olivat viime viikolla tutustumassa yhdeksäsluokkalaiset Juuso Marttila ja Tuomas Mäkinen. Annetaan nuoriso-osaston kertoa TET-viikostaan omin sanoin:


Juuso:

Olimme Tuomaksen kanssa viikon tetissä Kaiku Helsingissä. Maanantaina tulin yksin, koska Tuomas oli hammaslääkärissä eikäpäässyt tulemaan. Paikka oli minulle jo tuttu ja tunsin jo melkein kaikki, koska olin täällä tetissä viime vuonnakin. Oli mukava tulla tänne, koska kaikki ovat niin ystävällisiä ja ottavat hyvin vastaan.

Aluksi minulla ei ollut hirveästi hommia, joka ei kyllä hirveästi haitannut, mutta tiistaina meille keksittiin jo vähän hommia ja keskiviikkona ihan kunnolla. Torstaina oli aika paljon tekemistä, mutta ei liikaa ja onneksi saimme kaiken valmiiksi.

Olemme koonneet yhden kaapin, siirrelty telkkareita, viety roskia, tehty muita pikkuhommia ja tehty paljon juttuja tietokoneilla esim. näpytelty tietoja Severaan ja tehty taulukoita. Vaikka on ollut paljon tekemistä, ei ole ollut mitään tylsää tai ärsyttävää tekemistä. On ollut hauska tehdä hommia kun ei ole tarvinnut tehdä niitä yksin. Töiden tekeminen on ollut helppoa, koska on saanut hyvät työohjeet ja apua aina kun on tarvinnut.

Kaiku Helsingissä ihmiset vaikuttavat ottavan rennosti, mutta tekevät varmasti paljon töitä. Siitä mitä he täällä tekevät en hirveästi tiedä, mutta tämän viikon perusteella he ainakin käyttävät paljon tietokoneita ja tekevät jotain viestintään liittyvää. Jotkut heistä käyvät valmentamassa ja toiset varmaankin etsivät asiakkaita ja yrittävät saada hyviä sopimuksia asiakkaiden kanssa. Jotkut kai kirjoittelevat jotain juttuja lehtiin ja testailevat erilaisia laitteita.

Kaiku Helsinki on työpaikka, jossa voisin hyvin kuvitella itseni tulevaisuudessa. Ruokaa on saanut paljon ja se on ollut hyvää. Täällä on hyvä ja rento ilmapiiri ja mukavia ihmisiä.


Tuomas:

Olimme Juuson kanssa Kaiku-Helsingissä tetissä. Maanantain sluibasin hammaslääkärin takia. Tiistaina pääsin tulemaan, minulla oli erilainen mielikuva paikasta luulin sitä sellaiseksi toimistoksi mutta se oli paljon mukavampi ja ihmiset oli ystävällisiä ja rentoja. Ensimmäisenä päivänä meille ei keksitty hirveesti töitä mutta loppuviikon ajan töitä keksittiin kokoajan aika paljonkin.Tehtiin paljon hommia tietokoneella kasattiin kaappi siirreltiin telkkareita viety roskia ja kaikkea muuta pikkuhommaa.

On ollut aika hauskaa paitsi että koneella näpyttely alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Viikon koho kohta oli ruokatauko kun käytiin sushilla ja sitä sai vetää nii paljon ku jaksoi.  Kaiku-Helsinki oli paljon mukavampi tet-paikka kuin [yrityksen nimi poistettu] viime vuonna. Täällä pystyi ottamaan rennosti ja ihmiset oli paljon mukavampia kuin [yrityksen nimi poistettu].

Tämän viikon perusteella luulisin että ihmiset Kaiku-Helsingissä ihmiset tekee jotain samallaisia kone näpyttely töitä kun me ja ottaa rennosti eikä stressaa liikaa. Voisin kuvitella itseni tulevaisuudessa töissä Kaiku-Helsingissä koska se on tosi mukava paikka ja siellä voi ottaa rennosti ja kaikki työ kaverit olisi hyviä tyyppejä.