Larus Argentatus, henkilökohtainen valmentajasi

Salla Syrman

Iltalehti Fiidi kertoi tänään japanilaistutkimuksesta, jonka mukaan kissakuvien katselu parantaa muistia ja on hyvä apuväline mm. kielten opiskelussa. Kissojen, muiden eläinten ja ihmistenkin suurina ystävinä tykkäämme.

Miten eläimellinen metodi toimisi viestinnän valmennuksissa? Kokeillaan! Kissakuvia ei tähän hätään valitettavasti ole tarjolla, mutta ehkä muutkin lajit toimivat. Kuvamateriaalia meillä onkin kätevästi omasta takaa koottuna Kaiun Pinterestissä.

Esimiesvalmennus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Eläydy toisen asemaan. Kysy ja kuuntele. Ole aito, älä teeskentele."
Inspiraatioeläin: Ålli
Valmennus: Esimies, viesti oikein

Esiintymisvalmennus

 

 

 

 

 

 

 

 

"Arvosta yleisöä. Synnytä vuorovaikutusta."
Inspiraatioeläin: Lokki - Larus argentatus
(Kaiun toimistomaskotti on pukeutunut pikkujoulujen edellyttämään asusteeseen.)
Valmennus: Vakuuta esiintyjänä

Kriisiviestintä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Ole nöyrä. Pyydä anteeksi ja korjaa tilanne."
Inspiraatioeläin: Nemo
Valmennus: Kriisiviestintä

Sosiaalinen media yrityksille

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Tee yrityksestäsi näkyvä, kiinnostava ja palveleva sosiaalisessa mediassa - ja mittaa näitä asioita. Muista, että parhat jutut syntyvät yrittämisen ja erehtymisen kautta."
Inspiraatioeläimet: Sulo ja Salla
Valmennukset:
Sosiaalinen media yrityskäytössä
Sosiaalinen media asiakaspalvelussa

Vaikuttajaviestintä

 

 

 

 

 

 

"Poliitikkokin on ihminen."
Inspiraatioeläimet: Ålli ja Lokki
Valmennus: Vaikuta vaikuttajaan

Kaikki valmennuksemme soveltuvat myös allergisille.


Vuoden sana on itsuli, koska internet*

Juho Toivonen

Arvostettu Oxford Dictionaries valitsee vuosittain Vuoden Sanan. Tällä kertaa tittelin voitti selfie, jonka määritelmä on "a photograph that one has taken of oneself, typically one taken with a smartphone or webcam and uploaded to a social media website." Suomeksi sana tarkoittaa omakuvaa. Viime vuonna voiton vei GIF, joka on kuvaformaatti. Selfie-sanan käyttö yleistyi tänä vuonna verkossa.

Nyt-liite mietti kesällä, mikä olisi selfielle hyvä suomenkielinen versio. Henkilökohtainen suosikkini vaihtoehdoista on itsuli. Silloin kaverista otettu kuva voisi olla toisuli, eli englanniksi anothie. Ryhmäkuvan nimeksi sopisi ryhmyli (englanniksi groupie). Enää ei tarvitsisi kutsua bändäreitä bändäreiksi, vaan tuttavallisemmin ryhmyleiksi. Olisi turha rajoittaa loogista kuvan nimeämistä näihin kategorioihin. Uutta nimeä odottavat myös luontokuva, mustavalkokuva, lähikuva, ja niin edelleen.

Itsuli soveltuu hyvin itsetarkkailuun ja viestin välittämiseen kuvan katsojalle. Jo Isaac Newton otti camera obscuralla itsuleita tarkkaillessaan itseään. Isaacille saattaisi tulla kuitenkin 2010-luvun itsuleista erilaisia mielikuvia kuin meille. 

Itsulin tutkimista voi lähestyä semiotiikan avulla: mitä itsulissa on nähtävissä ja mitä mielikuvia se herättää katsojassaan? Englannin kielessä kuvan denotaatio ja konnotaatio oli otettu nimeämisessä huomioon. Tämä on mahtava uutinen kuvan tutkimisen kannalta. Jo kuvatyyppiä nimettäessä voidaan kertoa katsojalle, mitä mielikuvia kuva herättää tai mitä kuvassa näkyy. Drelfie on drunken selfie. Welfie on workout selfie ja bookselfie on kirjahyllyn edessä napsaistu itsuli. Suomeksi nämä ovat kännuli, treenuli ja kirjuli.

*Englannin kieli on rikastunut ”because”-prepositiolla. Odotamme innolla käytön yleistymistä suomen kielessä.
 


Kuva Flickr-käyttäjältä Dan (Creative Commons)


Elämää #Slush13 jälkeen?

Maija Kestilä

Viime viikolla Helsingissä järjestetty start-up -hulabaloo Slush oli kalenterivuoden tärkein tapahtuma, ainakin jos Twitter-turinaa on uskominen. Start-up -hurmos tarttui myös perinteisen median uutisointiin ja talousuutisia oli pitkästä aikaa hauska lukea: Suomella on sittenkin toivoa! Heitin itsekin hupparin niskaan ja sukelsin Slushin syövereihin…

Laservalojen loiste ja hissipuheiden porina täyttivät aistini Kaapelitehtaan uumenissa. Menestyksen nälän kuuli, haistoi – ja suorastaan maistoi! Innokkuus oli tarttuvaa lajia: lähes välittömästi aloin itsekin brainstormaamaan Seuraavaa Suurta Bisnesideaa. Eri puolilla valtavaa start-up -tehdasta jaettiin mitä mielenkiintoisimpia yritystarinoita: jotkut olivat valloittamassa Kiinaa terveysalan yrityksellä ja toiset mullistamassa Amerikkaa paremmilla lääkäreillä. Loskaisissa tunnelmissa kahlasi ennätysmäärä niin kansainvälisiä kuin suomalaisia sijoittajia, toimittajia, yrittäjiä ja opiskelijoita.

Näin viestinnän ammattilaisen näkökulmasta Slush oli jymymenestys: mikä muu tapahtuma Suomessa on saavuttanut näin laajaa huomiota kansainvälisessä mediassa? Juttuja Slushista julkaisivat ainakin Business Week, New York Times, Wall Street Journal, Mashable, Business Insider, kotimaisista medioista puhumattakaan. Mömmön mukaan paikalla oli 17 toimittajaa kahdeksasta eri maasta.

Jään jännityksellä odottamaan, mitä Slushissa nähdään ensi vuonna. Tapahtuman ajoitus on ainakin suomalaisesta näkökulmasta loistava, sillä se antaa positiivista energiaa, joka toivottavasti kantaa näitä yrityksiä läpi alkutalven pimenevien päivien. Suomalainen synkkyys on Slushissa käännetty hauskasti päälaelleen ja siitä on rakennettu haluttava brändi!

Slushin kuuma lista 2013:

  1. Terveys- ja hyvinvointiteknologia-alan start-upit
  2. Pitchauskilpailun voittaja Weekdone ja Demo Showcase -voittaja Better Doctor
  3. Jolla-puhelin
  4. Hupparit
  5. Nuoret ja innokkaat ideanikkarit

Kaiku testaa: Nykynuorison suosimat mobiiliviestimet

Juho Toivonen

Facebookin tulosjulkistuksen ja Twitterin listautumisen yhteydessä on noussut otsikoihin nuorten Facebookin käytön väheneminen. Facebook myönsi itsekin, että palvelu menettää nuoria käyttäjiä.  Nuorten viestittelyn siirtymistä muihin kanaviin on perusteltu esimerkiksi vanhempien läsnäololla Facebookissa. Kokeilimme muutaman nuorten suosiman viestintävälineen. Kokeilualustana toimi iPhone 4.

Viitekehys. Viestiminen jaettiin kolmeen ryhmään. Viestittely sosiaalisen median kanavissa oli testissä kahdenvälistä, aiheen tai tapahtuman ympärillä tapahtuvaa, tai jonkin ryhmän keskinäistä viestintää.

Ensimmäisenä kokeilussa on WhatsApp. Palvelu oli jo ennestään asennettuna testiryhmän puhelimeen. Ensimmäiset testiryhmän talteen jääneet viestit palvelussa olivat lokakuulta 2011. Testiryhmän tuomio on, että kahdenväliseen viestittelyyn palvelu toimii yhtä hyvin kuin tekstiviestit. Tapahtuman ympärille rakennetut WhatsApp -ryhmät toimivat ihan hyvin, mutta aiheen ympärille rakennetut ryhmät toimivat Facebookissa paremmin. Parhaiten toimivat kaveriporukan viestiryhmät. Mihinköhän viestit lopulta päätyvät? Kokeilimme todella arveluttavia sisältöjä chatissa. Testiryhmää ei ole ainakaan vielä seurannut musta auto tummennetuilla laseilla kaupungilla.

Seuraavana kokeiluvuorossa on suomalainen Ninchat. Ninchatin sivuilla kerrotaan sen olevan “Your secret communication weapon”.  Ninchatin taustalla on samoja henkilöitä kuin Irc-gallerian. Palvelu lupaa sähköpostien, telekonferenssien ja tapaamisten vähenemistä sekä hauskuuden ja sitoutumisen lisääntymistä. Palvelu on tarkoitettu ilmeisesti yrityksille eikä nuorille. Testiryhmältä menee fiilis. Ninchatin testaaminen tyssää lopulta siihen, ettei sovellusta löydy Appstoresta. Ninchat taisi eksyä väärään testiin.

Kik

Kolmantena lauluvuorossa on Kik messenger. Palvelu on testiryhmälle uusi tuttavuus. Asennusvaiheessa kiinnostus herää, kun pop-up ikkuna kertoo tuotteen sisältävän K-17 -materiaalia. Testiryhmää jännittää vähän. Kikissä on rakennettu ”kortteja”, joiden avulla viestimisestä on tehty hauskaa. Suosituin on Costume Party, jossa piirretään toiselle kilpailijalle puku ja yritetään arvata, mitä kilpailija esittää. Costume Partyssä on mahdollista valita oma kaveri tai Kik arpoo pelikaverin. Kikissä on muutenkin paljon ominaisuuksia, joissa pelataan ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Vaikuttaa hauskalta ja jännältä. Kortteja löytyy videoiden ja kuvien jakoon sekä meemien tekoon. Ohjelmassa yhdistyvät pelaaminen, chattaily ja kissavideot. Kik on vähän niin kuin WhatsApp, mutta leikkisämpi. Ohjelma on todennäköisesti monen opettajan painajainen, jos oppilailla on kännykkä luokassa. Testiryhmän mielestä palvelu soveltuu parhaiten ryhmän pikakeskusteluun.

Testin jälkeen tuntuu oudolta, että näitä palveluita edes verrataan Facebookiin. Kikin ja WhatsAppin käyttötarkoitus ja kokemus ovat täysin erilaiset kuin FB:ssa. Niitä on nopea, hauska ja helppo käyttää mobiililla, eikä palveluissa ole häiritsevää mainontaa. Tieto liikkuu kätevästi kavereiden välillä. Kokeilimme myös WeChat- ja SnapChat-palvelut, jotka asettuvat jonnekin Kikin ja WhatsAppin välimaastoon. 

Testiryhmä suosittelee, että hajautat 3 miljardin dollarin sijoituspääomasi tasaisesti kaikkien tässä jutussa mainittujen viestipalveluiden kesken. Jokin niistä on Uusi Facebook. Tai sitten ei... Päätösvalta on maailman teinien hyppysissä.


 

Kuva: Flickr-käyttäjä Daniel Oines, Creative Commons

Kuvituskuva testiryhmän oma ruutukaappaus Kikistä


Johtaja, älä kärvenny kriisissä – 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin

Jouko Marttila

Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys johtamisessa korostuu, kun kriiseistä on tullut arkipäivää. Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviytymään kovassakin paikassa. Uuden toimintakulttuurin luominen tai vanhan vahvistaminen ei tapahdu hetkessä, mutta siihen voi valmentautua ja sitä voi harjoitella.

Tässä kymmenen keinoa, joiden varaan hyvän viestintäkulttuurin voi rakentaa:

  1. Ole avoin
    Avoimuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Organisaation on käytettävä kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Rehellisyys on avoimuuden lähtökohta.
     
  2. Ole nöyrä
    Nöyryys ei ole nöyristelyä. Se merkitsee arvostusta, kunnioitusta ja kuuntelua. Nöyryyttä on myös tunnistaa omat puutteet ja epäonnistumiset.
     
  3. Kanna vastuu
    Älä viivytä ikäviä päätöksiä tai ikävistä asioista kertomista. Älä syytä muita.
     
  4. Älä lupaa liikaa
    Ole realistinen tai jopa inhorealistinen. Lupaa liian vähän, jos mahdollista. Ole uskottava ja erota tosiasiat ja toiveet toisistaan.
     
  5. Osoita johtajuutta
    Tee päätöksiä, kun niitä odotetaan. Toimi johdonmukaisesti. Puheiden ja tekojen ristiriita murentaa luotettavuutta.
     
  6. Älä oleta
    Asiat eivät tapahdu itsestään tai odottamalla. Luo rutiineja, joiden avulla asiat tapahtuvat ilman kyttäämistä.
     
  7. Ole henkilökohtainen
    Keskustele vaikeista asioista aina henkilökohtaisesti. Osoita arvostusta, älä nujerra. Perustele toimenpiteet tosiasioilla.
     
  8. Osallista
    Ihmiset sitoutuvat osallistumisen kautta. Ota ihmiset mukaan kysymällä ja kuuntelemalla. Älä unohda yhdessäolon ja huumorin merkitystä vaikeassakaan paikassa.
     
  9. Ota kriisistä kaikki irti
    Kriisi on myös mahdollisuus. Vahvista vahvuuksia, paranna heikkouksia. Mieti haluatko palata entiseen – vai uudistua.
     
  10. Viesti!
    Kerro, vaikka ei olisi kerrottavaa – muuten jätät huhuille tilaa.

 

Kuva: SA-kuva

 


Blogikirjoitus perustuu Jouko Marttilan 11.11.2013 Koulutus.fi:n, Suomen Ekonomiliitto SEFE:n, Suomen Lakimiesliiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:in järjestämässä Leadership-päivässä pitämään valmennukseen.

Kuvat: SA-kuva


Osoita johtajuutta tilaamalla Kaiun uutiskirje:


”Lyhytsanainen” – isän viestinnälliset vahvuudet

Markku Vänskä

Lasten on vaikea hahmottaa aikuisten maailmaa. Varsinkin työelämän kiemuroita on hankala selittää alle kouluikäiselle ja vähän vanhemmallekin lapselle. Nykypäivän isät tuntuvat kyllä onnistuvan tässäkin paremmin: http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288618652474.html. Sotien jälkeinen poissaoleva isyys on vaihtunut osallistuvaksi, jossa myös tunteet ovat sallittuja.

Yllä mainitussa kyselyssämme vastaajina oli alle kouluikäisiä ja alakoululaisia. Teinien kanssa on toisin, yläkoululaisten mielestä kun vanhemmat ja opettajat ovat lähtökohtaisesti väärässä. Todistustaakka jää verbaalisessa mittelössä aina vanhemmalle ja erityisesti isit ovat tässä kovilla. Äidit kun ovat aina hallinneet kielen käytön paremmin.

Kummallista kyllä, aikuistumisen kynnyksellä vaikeankin murrosiän käyneet yleensä hämmästelevät kuinka paljon vanhemmat ovat viimeisten vuosien aikana kehittyneet. Tästä saa yleensä kiittää kaikkien osapuolien sitkeää ja kärsivällistä luonnetta. Hyvin ohuella kokemuksella ja pienellä otannalla väitän, että isillä on tässä seestymisessä merkittävä rooli.

Kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, miten isä viestii perheessä ja miten se mahdollisesti eroaa äidin viestinnästä: ”Olet lyhytsanaisempi, äidin selityksiä ei aina jaksa kuunnella”. Aikaisemmin lapset ovat kokeneet tyylini käskyttämiseksi. Olen ilmeisesti oppinut olemaan läsnä ja kuuntelemaan paremmin.

Osallistuvalle isälle onkin parasta keskittyä kuuntelemaan. Kuunteleminen vaatii keskittymistä ja aktiivisuutta. Kuuntelemisen taidot on todettu vaikeiksi monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan puolet noin kaksikymmenvuotiaista yhdysvaltalaisista ei osannut tiivistää kuulemastaan toisen ihmisen esittämää näkökantaa ja selittää sitä omassa puheenvuorossaan. Kuuntelemisen taito on viestinnän taidoista tärkein eikä sen harjoittelu ei pääty koskaan.

Taas on vuosi aikaa harjoitella, ennen seuraavaa isänpäivää. Ja vuosi on nuoren elämässä lähes ikuisuus…


Kivempaakin tekemistä

Juho Toivonen

On marraskuu 2013, kello on yksitoista aamupäivällä sateisena sunnuntaina. Juho Eemeli Toivonen istuu kotonaan. Vapaapäivä on alkamassa. Toivonen on avannut tietokoneensa ja yrittää houkutella kavereitaan ulos leikkimään. Puoliso on lähtenyt kaamosta pakoon Intiaan, ja koirakin on viety muualle hoitoon. Toivonen vieraili edellispäivänä Ski Expossa ja varasi jo perinteeksi muodostuneen lasketteluloman Alpeille. Reissuun on tällä kertaa lähdössä 10 Toivosen ystävää.

Toivonen soittaa Pylvänäiselle, mutta tämä on Vaasassa. Järvinen puolestaan kertoo edelleen nukkuvansa. Ahjopalon ja Salmisen puhelimet ohjaavat suoraan vastaajaan. Pakarinen nostaa luurin, mutta ilmoittaa, ettei ehdi tänään ulkoilla. Pakarisella on velvoitteita perheen parissa. Ymmärtäähän sen.

Toivonen lukee viimeisimmät uutiset verkosta ja törmää Ylioppilaslehden artikkeliin, jossa Vappu Kaarenoja kertoo nuoresta konsultista, Annu Nieminen-Pietinalhosta. Nieminen-Pietinalho on ajanut itsensä Karoshin partaalle. Harvinainen vapaapäivä tuntuu Toivosesta tekstin lukemisen jälkeen entistäkin arvokkaammalta. Toivonen päättää tehdä työasioita ja kirjoittaa Kaiun blogiin.

Potilas Toivonen on 33-vuotias kauppatieteiden maisteri. On sangen outoa, että hän haluaa vapaaehtoisesti tehdä töitä sen jälkeen, kun on ensin lukenut ihmisestä, joka on tehnyt liikaa töitä ja tullut sairaaksi. Toivosen mielestä blogin kirjoittaminen on kivaa. Hänen mielestään on muutenkin mukavaa tehdä markkinointiviestinnän töitä. Nieminen-Pietinalhon tapauksesta ei selvinnyt, oliko hänen mielestään töissä kivaa. Kysymys siitä, tykkäsikö Nieminen-Pietinalho tehdä uskomattoman paljon töitä, jäi roikkumaan ilmaan. Toivonen yrittää etsiä vastausta myös Nieminen-Pietinalhon blogista. Siitä käy selväksi, että tämä kaipasi työlleen merkitystä.

Syyskuussa julkaistiin tutkimus, joka selvitti suomalaisten opiskelijoiden toiveita työelämän suhteen. T-Median kyselyyn osallistuneiden 24 000 opiskelijan vastauksista selvisi, että työpaikalla täytyisi olla kivaa. Myös Nokian ex-johtaja Anssi Vanjoki on kiertänyt seminaareja kertomassa, miten töissä pitää olla kivaa.

Eeppisen burnoutin kärsinyt Nieminen-Pietinalho sanoo, että voimme jatkossakin tehdä 100 tunnin työviikkoa, kunhan teemme oikeita asioita. Kuulostaa hullulta. Haluaako "oikeisiin asioihin" käyttää myös vapaa-aikansa, jos niiden tekeminen ei ole kivaa? Voiko oikeiden asioiden tekeminen suistaa Karoshin syliin? Tuntuiko työ McKinseyllä Nieminen-Pietinalhosta myös "oikealta" ennen uupumista?

Toivonen kävi vastikään työsuojeluvaltuutetun roolissa Ekonomiliiton järjestämässä seminaarissa, jonka aiheina olivat terveys, hyvinvointi ja tuottavuus. Aiheista olivat kertomassa muiden muassa Terveystalon työhyvinvoinnin tutkimus- ja kehitysjohtaja, fil. tri Ossi Aura, sekä psykoterapian erityispsykologi Antti Kauppi. Heidän mukaansa työterveyspalvelut ovat muuttumassa niin, että työntekijöiden työhyvinvointia on tulevaisuudessa entistä helpompi johtaa. Pian voidaan siis mitata, onko kivaa työtä toivoneilla 24 000 opiskelijalla todella töissään kivaa, kokevatko he työnsä mielekkääksi, ja kuinka heidän terveyttään ja hyvinvointiaan voidaan ylläpitää. Toivottavasti uudet hyvinvoinnin johtamisen keinot estävät Nieminen-Pietinalhon kaltaiset Karoshi-tapaukset.

Ylioppilaslehden artikkelin huipennuksessa siteerataan Steve Jobs -vainajaa. Jobs oli sitä mieltä, että ihmisen on osattava keskittyä. Ylioppilaslehden jutun mukaan keskittyminen on sitä, että sanoo 'Ei'. Toivonen haluaisi lisätä tähän, että ennen ein sanomista kannattaa sanoa sekä vapaa-ajalla että töissä lukemattomia kertoja 'Kyllä' – niin kauan kuin on kivaa.


Artikkelin kuva Flickr-käyttäjältä Erin (Creative Commons)