”Stand by me” – yhdessä haasteisiin heittäytyen

Maija Kestilä

Miten reagoisit, jos sinulle annettaisiin tehtäväksi esittää pop-historian ikivihreä klassikko satojen ihmisten edessä Helsingin keskustassa? Vain neljän tunnin harjoittelulla? Ilman minkäänlaista aiempaa soittokokemusta? Itse olisin luultavasti täydessä paniikissa, mutta viime torstaina reilut 200 Huom!-kiinteistönvälittäjää heittäytyivät juuri tällaiseen haasteeseen innosta puhkuen.

Välittäjät olivat saapuneet pääkaupunkiin valmistautuneina business-henkiseen koulutuspäivään. Vasta tavatessaan Sibelius-Akatemian innostavat musiikkipedagogit ja rokkari Veeti Kallion kokouspaikalla he hoksasivat, että luvassa olisikin jotain aivan muuta. Powerpoint-sulkeisten sijaan nyt harjoiteltaisiinkin rytmejä ja harmonioita, ja päivän lopuksi esitettäisiin Ben E. Kingin jättihitti Stand By Me Taiteiden yössä Kansalaistorin suurella lavalla.

Musiikin ammattilaiset jakoivat välittäjät neljään laulajaryhmään (stemmat ja melodiat) sekä kolmeen rumpuryhmään ja ukulele-tiimiin. Suurimmalla osalla huomilaisista ei ollut minkäänlaista musiikkitaustaa: Lauluryhmätkin koostuivat lähinnä karaokessa kunnostautuneista kiinteistöguruista.

Yllätyskeikka oli loistoesimerkki siitä, kuinka suunnitelmien muuttuessa ”kriisitilanteessa” yhteishenki ja hyvä valmennus ovat ratkaisevia tekijöitä. Kertoo jotain hyvästä työyhteisöhengestä, että parinsadan hengen ryhmä, joista suurin osa ei ole koskaan ennen tavannut kasvotusten, heittäytyy tempaukseen täysillä toisiaan tukien! Huomin henkeen kuuluu, että ketju haluaa rakentaa todellisen yhteisön, joka on valmis ottamaan vastaan haasteen kuin haasteen. Kiinteistönvälittäjä joutuu ammatissaan toisinaan taipumaan mitä ihmeellisimpiin suorituksiin ja tilanteisiin – kuten tällä kertaa tarttumaan mikkiin ja ukuleleen.

”Kriisistä” selvittiin asiansa osaavien ja innostavien valmentajien avustuksella. Neljän tunnin harjoittelun aikana kukaan ei joutunut paniikkiin tai luovuttanut. Kaikki tiesivät, että odottamattomasta haasteesta suoriudutaan reippaalla asenteella ja tehtävään rohkeasti tarttumalla.

Esitys Kansalaistorin estradilla sujui paremmin kuin hyvin ja yhteisen ponnistuksen jälkeinen tunnelma oli mitä mainioin – yhteishenki ja positiivinen asenne olivat suorastaan käsin kosketeltavissa. Pyrin itse tulevaisuudessa muistamaan huomilaisten ennakkoluulottoman esimerkin ja heittäytymään päistikkaa yllätyksiä ja haasteita päin.

”No, I won’t be afraid, as long as you stand, stand by me.” Siinä se: heittäydytään haasteisiin yhdessä!

*Kuva: Ville Lahtinen, video: Maija Kestilä


Tommonen pitäis lailla kieltää

Pete Saarnivaara

Arvaatko, mikä on ainoa EU-maa, josta suomalainen yksityishenkilö ei voi tilata tilaviiniä omaan käyttöönsä netin kautta?

Uusia kielto- ja sääntelyaloitteita syntyy Suomessa enemmän kuin kukaan ehtii selvittää. Kartoitimme keväällä Suomessa voimassa ja vireillä olevia sekä ehdotettuja kieltoja ja sääntelyä. Kävimme läpi puolueiden, ministeriöiden ja hallituksen aloitteet sekä paljon huomiota saaneet kansalaisaloitteet. Kun sääntelyaloitteita oli listattu pitkälti toista sataa, kävi selväksi, että sääntelyä on niin valtavasti, ettei siitä saa täsmällistä kuvaa.

Sääntelyaloitteissa korostuvat esimerkiksi mainonta ja markkinointi, alkoholin myynti ja käyttö, tupakka, sokerivero, moottoriajoneuvot ja -urheilu, lainat, matkapuhelimet, pelaaminen, energiajuomat, aukioloajat, sananvapaus ja tekijänoikeudet sekä kaivos- ja energiateollisuus.

Suomalaista poliittista keskusteluakin - tai ainakin journalismia - leimaa kieltämisen kulttuuri. Jos poliitikko esittää poliittisen mielipiteen, ensimmäinen reaktio on usein tyyppiä ”sitä on kiellettävä sanomasta noin tai ainakin se pitää erottaa”. Sen sijaan, että esitettäisiin perusteltu vastakkainen mielipide.

Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että suomalaiset ovat innokkaita kieltämään kaiken, mitä naapuri harrastaa. Ensivaikutelma on kuitenkin pettävä. Todellisuudessa mm. Evan selvitykset ovat osoittaneet, että suomalaiset eivät itsestään selvästi halua lisää kieltoja ja rajoituksia. Enemmistö todennäköisesti toivoisi, että päätökset perustuisivat tutkittuun tietoon, niiden haittavaikutukset otettaisiin huomioon, päätösten kohteita kuultaisiin valmistelussa ja päätöksillä ei kohtuuttomasti rajoitettaisi kansalaisvapauksia.

Yllättävän moni toivoo sitäkin, että sääntelyn kokonaismäärään kiinnitettäisiin huomiota. Varmaankin on niin, että mitä kehittyneempi ja monimutkaisempi yhteiskunta, sitä enemmän sääntelyä tarvitaan. Tuleeko jossain kohtaa eteen kuitenkin raja, jossa uusien säännösten marginaalihyöty alkaa olla negatiivinen?

Niin ja vastaus ingressin kysymykseen lienee itsestään selvä. Tilaviinin tilaaminen suomalaiselle yksityishenkilölle onnistuu muista maista, ainoastaan kotimaisen tuottajan viinien tilaaminen on yksiselitteisesti kiellettyä.

Kaiku Helsingin Kielletty maailma -näyttely havainnollistaa, miltä Suomi näyttäisi, jos kaikki vireillä olevat kiellot toteutuisivat. Kielletty maailma kiertää Suomea 22.8.–5.9. Näyttely haastaa päättäjät ja suomalaiset keskustelemaan järkevän päätöksenteon periaatteista.

Kielletty maailma avataan Mikkelissä 22.–23. elokuuta Kauppakeskus Stellassa, os. Maaherrankatu 13. Torstaina 22.8. klo 13.00–14.00 sääntelyn ja ylisääntelyn rajanvedosta keskustelemassa mm. kansanedustajat Paula Lehtomäki (KESK), Outi Mäkelä (KOK), Pauliina Viitamies (SDP) sekä europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (EPP).

Kampanjan ohjelma ja tarkemmat tiedot julkaistaan kokonaisuudessaan 22.8. osoitteessa www.kiellettymaailma.fi.

Lue myös: Tiedote 20.8.2013, "Suomessa enemmän sääntelyä kuin pystytään selvittämään"

Kuva: Salla Syrman


Kesäkuvat jakoon

Anni Pakonen

Kesän aikana Facebookin ja Instagramin kuvasyötteet ovat täyttyneet varpaista, auringonlaskuista ja piknik-skoolauksista. Kuvia jaetaan ahkerammin kuin koskaan, ja yhä useampi ruudulle pompsahtava kuva on hemaiseva omakuva eli selfie.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ruodittiin heinäkuun lopussa selfien suosiota, ja juttua varten haastateltu professori Anssi Männistö kertoi, että nykyään ihmisten erilaisia kuvaamistapoja yhdistää tarve kertoa itsestä muille. Mutta mistä johtuu, että toisilla tarve on paljon vahvempi kuin toisilla? Vai eikö kaikilla ole kerrottavaa? Vai onko kuvien jakaminen kuitenkin monelle liian pelottavaa? Kriittistä arvosteluryöppyä on ainakin turha pelätä. Yleensä peukut viuhuvat ja etenkin nuoremman sukupolven edustajat kehuvat toisiaan kilpaa söpöjen selfie-kuvien kommenttilaatikoissa.

Itse koen haastavaksi valita mitä kuvia jakaisin, koska en oikein tiedä mitä haluaisin niiden avulla kertoa. Kerronko missä trendikkäässä paikassa olen ja kenen kanssa? Tai mitä söin aamulla, lounaalla ja illalla? Toisaalta voisin näyttää, että tuli käytyä salilla tai että parisuhde kukoistaa. Katariinan vinkkaaman videon nähtyäni päädyin siihen, että merkitykselliset kuvausaiheet ovat aika vähissä.

Päätimme kuitenkin lomien päätteeksi jakaa teille omat kesäkuvamme. Jokaisella oli edessä se hankala tehtävä miettiä, mitä haluaa kuvallaan kertoa.

Kaikulaisten kesä, olkaa hyvä!

Intiaanikesä 2013, paluu lapsuuden lähes ikuisuuden jatkuneisiin kesiin uimarannat, auringonpaahde ja loppumattomat hiekkaleikit
- Elina

”Terveisiä Barcelonasta! Täällä on sen verran kivaa, etten ehkä tule takaisin toimistolle ollenkaan. T. Petteri”

Aikaa tutustua asioihin oikealla tasolla.
- Ismo

Horisontissa siintää.
- MEC

Bää!
- Katariina

Maija ja mediakriittinen Berliini.

"Kesän parhaita hetkiähän on olleet ne, kun lapset on saatu nukkumaan ja itse on päästy istumaan iltaa parvekkeelle viinin ja juuston seuraksi. Yhtenä iltana lokit aloitti kokoontumisajot ja lenteli isona laumana ympärillä."
- Sari

Päivän saalis, Träskö, Raasepori.
– Jokke

”Suomen kesäyössä voi törmätä mihin tahansa. Esimerkiksi amerikkalaisiin poliiseihin, jotka laittavat punkkarin kuriin. Tämä hämmentävä hetki on ikuistettu Helsingin Kalliossa heinäkuun alussa.”
- Kimmo K.

"Olin ollut purjeveneessä pari kertaa kyydissä ja eräänä kevätsunnuntaina tuntui hyvältä idealta ostaa kaverin kanssa purjevene. Mukava uusi harrastus ja opin samalla purjehtimaan."
- Juho

Ranskan Riviera
- Inari

Riippumaton ja saaren rauhaa
- Anni

Hello!
- Ile

La dolce vita
- Rebecca
 


Viestinnän mittaamisen opas

Juho Toivonen

Kävin vuosi sitten ProComin tilaisuudessa selvittämässä näkökulmia siihen, kuinka viestintää mitataan. Tilaisuudessa esiteltiin MTL:n viestinnän mittaamisen ohjeistus ja pääpuhujana oli viestinnän tutkija Elisa Juholin. Minua kiinnosti erityisesti saada tietää lisää siitä, kuinka viestinnän laatua voidaan mitata ja kuinka mitatuille määrille voidaan asettaa arvoja. 

MTL:n viestinnän ohjeistus oli tehty perinteisellä strategisella otteella:

Organisaatiolla on tavoitteita > Organisaation tavoitteet vaikuttavat Viestinnän tavoitteisiin > Viestinnällä on resursseja, joilla se tekee toimenpiteitä > Toimenpiteitä mitataan ja tehdään muutoksia toimintaan tulosten mukaan

Mittareita rakentaessa MTL:n ohjeistuksesta saa hyvä rungon, jonka päälle pystyy rakentamaan asiakaskohtaisia mittareita. Esimerkiksi alla olevan kuvan viitekehys toimii hyvin suunnittelun tukena. Ohjeistus on ladattavissa täältä

Kaiku Helsinki – Viestinnän mittaamisen opas

Tuotoksen mittaaminen on suhteellisen helppoa ja usein siitä saatava tieto on riittävää, kun halutaan kehittää toimintaa. Tuotoksen mittaamiseen vaikuttaa saatavilla oleva tieto.

Esimerkki: Tiedotteen tuotos

Tiedotteesta on selvillä seuraavat seikat:

  • Tiedotteen lähetysaika
  • Tiedotteen pääviestit ja kärki
  • Tiedotteen vastaanottajat
  • Kuka viestin on avannut sähköpostiohjelmalla (suuntaa antava)

Tiedotteen jakelun jälkeen saamme seuraavaa tietoa verkko- ja printtiseurannan työkaluilla:

  • Media ja toimittaja
  • Median levikki
  • Median määrittelemä kohderyhmä
  • Uutisen sisältö. Palstamillit, viestit, jne.

Tässä vaiheessa tulee tehdä päätös siitä, mitä halutaan mitata ja mikä määrällinen mittari kuvaa asiaa parhaiten ja on myöhemmin vertailtavissa esimerkiksi myyntiin. Määrällisiä mittareita voivat olla esimerkiksi palstamillit, levikki, osumien määrä jne.

Valitaan tässä esimerkkimittariksi levikki. Levikin kasvaessa mittarin arvo paranee. Jos lähetetyn tiedotteen viestin pääryhmä ovat esimerkiksi 'ostovoimaiset kuluttajat', tehokas kanava heidän tavoittamisekseen olisi esimerkiksi Kauppalehti. Tässä esimerkissä Kauppalehden levikille voidaan määritellä kerroin, jolloin sen saaminen mukaan parantaa mittarin tulosta paremmin kuin muut mediat. Tällä tavoin mittariin saadaan mukaan kohderyhmän vaikutus.

Kaiku Helsinki – Viestinnän mittaamisen opas

Toiseksi mittauksen kohteeksi sopii esimerkiksi jutun sisältö. Tiedotteen lähettäjä on suunnitellut, mitkö oleelliset viestit tietotteella halutaan lukijalle välittää. Vertailemalla medioissa julkaistujen juttujen sisältöjä tiedotteessa tavoiteltuihin sisältöihin voidaan nähdä, kuinka eri viestit ovat päässeet esille eri medioissa. Jos tiedotteen tavoitteena on esimerkiksi ollut kertoa 'ostovoimaiselle kuluttajalle' neljä yrityksen strategiasta johdettua viestiä, jokaiselle viestille voidaan asettaa arvo suhteessa aiemmin mainittuun levikkiin. Tällöin voimme vertailla kuinka eri viestit ovat olleet esillä eri medioissa.

Kaiku Helsinki – Viestinnän mittaamisen opas

Analyysivaiheessa katsotaan mitä saadut luvut ja kuvaajat kertovat. Tässä vaiheessa voidaan harrastaa ristiintaulukointia esimerkiksi tehtyjen toimenpiteiden ja viestien kanssa. Oliko viesti 1 tärkein strategian kannalta? Korreloivatko saadut tulokset esimerkiksi kuluttajatutkimusten kanssa? Onko tiedotteen lähetysajalla ollut merkitystä eri viestien esille nousemiseen? Onko esimerkiksi työhakemuksia, tuotteen myyntiä tai puheluita tullut toimenpiteen jälkeen lisää? Oikeat mittarit asettamalla ja keskinäisen vertailun avulla saat selville, miten viestintä tehoaa.

Nautinnollista mittaamista!


Tee se vähän paremmin

Salla Syrman

 

Työkauden aloittaminen puhtaalta pöydältä ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin tänä syksynä. Keväällä liityin Kaiun toimistonomadeihin eli luovuin vapaaehtoisesti vakituisen työpisteen kahleista. Toisaalta, osa yleisessä käytössä olevista lasipöydistämme on kesän mittaan räjähdellyt alta pois.

Jos satunnaisia räjähdyksiä ei lasketa, toimistolla on heinäkuun lopussa melko hiljaista. Sitä ehtii kansioida asioita, laatia värikkäitä suunnitteluexceleitä ja tehdä hyviä, kestäviä päätöksiä loppuvuodeksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että uuden vuoden lupaukset ovat skumppanousuissa luotua lumetta – todellinen muutoksen voima virtaa suonissa syksyllä! (Samoilla linjoilla on niin ikään lomilta palannut Katariina, joka haluaisi tehdä ihmisten päätöksentekoprosessien ajoittumisesta viiden vuoden seurantatutkimuksen.)

Innoituksen tämän syksyn lupaukselleni sain jo keväällä Kaiun strategiapäivillä, kun kollega kertoi meille Pekka Karhuvaaralta, MTV:n entiseltä toimitusjohtajalta, kuulleensa tarinan:

Kun Pekka Karhuvaarasta aikoinaan tuli MTV:n toimitusjohtaja, työntekijät kyselivät häneltä kohdatessaan, miten Maikkarilla meni.  Pekka keskusteli jokaisen työntekijän kanssa ja antoi ohjeen kutakuinkin näin: ”Keskity omaan työhösi ja tee se vähän paremmin. Jos olet kuvaaja, kiipeä puuhun tai parvekkeelle, jotta saat sellaisen kuvan, jota muilla ei ole. Jos olet toimittaja, tuo se skuuppi, jota muilla ei ole. Anna, että minä mietin, miten Maikkarilla menee. Kun kaikki tekevät työnsä paremmin, meillä menee varmasti hyvin.”*

Tarina on paitsi erinomainen esimerkki strategian konkretisoimisesta, se sisältää myös terveen muistutuksen: Keskity. Tee vähän paremmin.

Viestintäammattilainen pääsee valitettavan harvoin kiipeilemään puuhun, mutta silti ihan kaiken voimme mekin tehdä vielä vähän paremmin. Jokainen asiakkaalle lähtevä meili voi olla vielä vähän selkeämpi. Jokaisessa ideointisessiossa itseä ja muita voi yllyttää vielä vähän pidemmälle. Ennen kuin sanoo suoralta kädeltä ei, voi edes hetken miettiä miksei.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta onko tosiaan? Ihmismielellä on nimittäin voimakas taipumus aikamatkailuun. Kiireisinä aikoina tuttuja ovat palaverit, joissa samaan aikaan analysoin, mitä olisin voinut tehdä toisin edellisessä palaverissa. Tai mietin jo seuraavaa palaveria. Kun mieli on samaan aikaan muualla, on vaikea keskittyä tekemään käsillä oleva homma eri tavalla kuin aiemmin.

Ei riitä, että muistuttaa itseään kerran tai kaksi vuodessa juhlavien lupausten yhteydessä. Karhuvaaran tarinan ajatus tulisi muistaa joka aamu.

Meidän työssämme menestys on yhtä kuin tyytyväinen asiakas. Kuten Pete alkukesästä kirjoitti, tyytyväinen asiakas on sellainen, joka tuntee olevansa ainoa. Siksi tämän yrityksen sankareita ovat ne, jotka tekevät pienimmätkin asiakastyöhön liittyvät asiat keskittyneesti, joka kerta vähän paremmin.

 

*Tarina jaettu Pekka Karhuvaaran suostumuksella.
KUVA: "Planet Spaceballs", Riku Syrman