SuomiAreena ja sen äiti

Kimmo Collander

SuomiAreena on maamme merkittävin yhteiskunnallisen keskustelun festivaali. Se järjestetään 15.-19.7. Pori Jazzin yhteydessä. MTV3:n tuottama ohjelma sisältää toista sataa keskustelua jos jonkinlaisista aiheista. Olemme olleet mukana viitenä vuotena. Tilaisuutemme ovat olleet joko asiakkaiden tilaamia tai ihan vain omasta mielenkiinnostamme järjestämiämme. Aiheina on ollut rahoitusmarkkinaveroa, Ranskan poliittista tilannetta, pornoa, Urho Kekkosta, uhkapeliä ja jokamiehen omistamista.

Tänä vuonna tilaisuuksissamme puhutaan turpeesta (maanantaina), rahasta (ke), EU:n sotilas- ja siviilitiedustelusta (to) ja lakien valmistelusta (ma). Koko SuomiAreenan ohjelman näet täältä. Tervetuloa osallistumaan!

Aloitimme viime vuonna uuden palvelun, jossa arvioimme asiakkaiden itse järjestämiä tilaisuuksia. Olemme tälläkin tavalla kehittämässä suomalaista keskustelukulttuuria rohkeammaksi ja kiinnostavammaksi. Täältä saat vinkkejä reipashenkisen keskustelutilaisuuden järjestämiseksi.

SuomiAreenan esikuva, Gotlannissa järjestettävä Almedalsveckan, on myös suomalaisten asiakkaiden kannalta kiinnostava. Almedalen on näppärä portti ruotsalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tapahtumana se on SuomiAreenaa massiivisempi, ja sinne kokoontuvat ns. ”kaikki” Ruotsin merkittävimmät vaikuttajat politiikan ja median maailmasta. Olemme Almedalenilla nyt kolmatta kertaa mukana, ja on hienoa huomata suomalaisten asiakkaidemme kiinnostuksen nousseen tätä mainiota tapahtumaa kohtaan.


Jokainen asiakas on ainoa

Pete Saarnivaara

”En halua edes ajatella, kuinka monta muuta asiakasta ja projektia heillä on. Silti meistä tuntuu aina, että olemme heidän ainoa asiakkaansa.”

Palaute tuli tällä viikolla asiakkaalta, joka kommentoi heidän viestintäänsä tekevää Kaiun tiimiä.

Palaute sisältää ison viisauden.

Jokainen asiantuntijapalvelujen tarjoaja haluaa olla asiakkaalle kumppani ja sparraaja. Itse olemme alkukesän aikana tehneet koko porukalla töitä tunnistaaksemme entistäkin paremmin, mistä haluamamme asiakaskokemus syntyy. Me haluamme olla kumppani, jolta asiakas saa hyvää ideointia ja sparrausta ja jonka kanssa toimiminen kasvattaa myös asiakkaan omaa osaamista.

Kumppanuuteen liittyy muillakin elämänalueilla kokemus siitä, että tuo ihminen on tuossa juuri nyt vain minua varten. Asiantuntijapalveluissa se tarkoittaa, että jokaisen asiakkaan pitää saada kokea olevansa se ainoa.

kuva Flickr-käyttäjältä dust&scratches (Creative Commons)


Eläminen sallittua!

Inari Anttila

Kaikki alkoi liian käyristä kurkuista. Viimeinen pisara oli lounasseurueen jakaminen eri pöytiin. Toimiva yhteiskunta tarvitsee sääntöjä, mutta nyky-Suomessa voi välillä kyseenalaistaa lainsäätäjän järjenkäytön. Me Kaiussa uskomme kannustuksen voimaan. Voisiko jokapäiväistä elämää lähestyä kieltojen sijaan positiivisuudella?

Kesälomakauden kynnyksellä muistutus, että tieliikenteessä on pidettävä turvavälit ja vesillä pelastusliivit…sekä nautittava vapaa-ajasta ja auringosta.

Hauskaa juhannusta!


Kohu! Ihmisiä valmennetaan esiintymään!

Elina Piskonen

Jos turhien uutisten ja ”kohujen” määrästä mitään voi päätellä, kesän uutispula taitaa olla jo ovella. Erityisesti iltapäivälehdet ovat perinteisesti kunnostautuneet kansaa tuohduttavien kohujen esiin nostamisessa, mutta osaavat ne muutkin.

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, kuinka Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto on jo muutaman vuoden ajan kouluttanut luottamushenkilöitään esiintymään mediassa. Viestintäkonsultilta meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Siis mistä tässä uutisessa kerrotaan?

”Opeista saatiin näyttöä viimeksi eilen keskiviikkona, kun liiton hallituksen jäsenet Marko Meriläinen ja Esa Rantakangas vastailivat Ylen A-studiossa kysymyksiin eläinten kohtelusta. Esiintyminen oli monen katsojan silmään rauhallista ja avointa.”

Apua! Ihmiset osaavat esiintyä mediassa selkeästi ja avoimesti! Heitä on opastettu siihen!

Turkiseläinten kasvattajien liiton viestinnästä vastaava Max Arhippainen (juuri muuten nimitetty puolustusministeriön viestintäjohtajaksi) kertoo Hesarin jutussa, että he kävivät A-studiossa esiintyneiden turkiskasvattajien kanssa ennen haastattelua läpi muun muassa sitä, mitä haastattelussa on odotettavissa, ja että liitto on jo useamman vuoden ajan kouluttanut luottamushenkilöitään esiintymään mediassa.

Nyt seuraa tunnustus: Mekin Kaiku Helsingissä valmennamme asiakkaitamme esiintymään mediassa. Hesarin toimittaja antaa rivien välistä ymmärtää, että esiintymis- ja mediavalmennuksissa on jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. Onhan se nyt kerrassaan epäilyttävää, jos työtehtäviisi kuuluu mediassa esiintymistä, ja sinä haet oppia siihen!

Miksei työhönsä saisi valmistautua kunnolla? Eikö ole toimittajienkin (ja katsojien) etu, että haastateltavat osaavat kertoa asiansa selkeästi?

"Etujärjestö valmentaa luottamushenkilöitään julkisuuteen. Se on yhtä kova uutinen kuin se, että vesi on märkää tai että taivas on sininen", Arhippainen toteaa Hesarin haastattelun lopuksi.

Enpä olisi voinut itse paremmin sanoa.

 


Ei nimi viestintätoimistoa pahenna

Salla Syrman

Kymmenen kuukauden yhteiselon jälkeen Aleksin Kaiku ja Conexio ottivat yhteisen nimen. Oli jo aikakin, sanoivat jotkut asiakkaat. Olemme samaa mieltä ja ehkä jo selityksen velkaa. Hyvä nimi hiottiin nähkääs huolella:

Vaihe 1: Joukkoäly & äänestys

Nimeäminen alkoi metallisesta salaattikulhosta, jonne kaikki saivat iltapäivän luovuuspuuskissa heitellä ehdotuksia. Paperilappuja kertyi 190 kappaletta, jotka nakin jossain tilapäisessä mielenhäiriössä hyväksynyt Kimmo K. naputteli Exceliin. Kärsivällisesti Kimmo järjesti myös äänestyksen, joka ei vielä johtanut mihinkään selkeään lopputulokseen.

Vaihe 2: Karsinta

Äänestyksen yhteydessä saimme rajattua mahdollisuuksia ja karsittua monta persoonallista ehdotusta pelistä pois. Ottajaansa jäivät odottamaan muun muassa seuraavat hienot nimet:

  • Dothraki Communications. Toimistomme on täynnä Game of Thrones  -friikkejä, joista fanaattisimmat laskevat fiktiivisiä mahtisukuja illalla lampaiden sijasta. Haaveuneksi se silti jäi nimenä.
  • PR Lokki. Conexion symppiksen täytetyn maskotin nimi löytyi odotetusti kulhosta. Lokkikultti jatkuu myös uudessa firmassa (jotkut neulovat sille pipojakin), vaan eivät vanhan suosikin siivet kantaneet voittoon saakka.
  • Lars Vegas & Sons. Tässä on kyllä jotain, mutta varmaan pitäisi perustaa bändi ensin. Juhon käsiala näkyy ehdotuksessa.
  • PRedator. Tuloksia väsymättömästi saalistava viestintätoimisto.
  • Maija Kestilän nimipäivät. Kambodzhassa vapaaehtoistyössä pyörähtänyt Maija on niin ihana, että mielellään hänelle soisi nimipäivän vaikka joka päivä.
  • MegaZonexio2000. Ei mennyt läpi tälläkään kertaa, vaikka Ville yritti ujuttaa.

Vaihe 3: Kuunnellaan asiakkaita!

Tarkan valinnan jälkeen näytimme finalistinimiä niille, joiden mielipiteellä meille on eniten merkitystä. Onneksi kysyimme, sillä niin vain moni nimi jakaa mielipiteitä. Kun jonkun mielestä Watson on ”Sherlock Holmesin välkky apulainen”, toiselle nimestä tulee mieleen ”Sherlockin nöyrä, vaatimaton, uskollinen mutta ei niin kauhean fiksu kaveri”. Meille Watson merkitsee paitsi ensimmäistä, myös kultaisen assistenttimme Rebeccan sukunimeä.

Yksi nimi sai valtavasti myönteistä palautetta kaikissa vastaajaryhmissä: Aleksin Kaiku – ”mieleenpainuva”, ”luottamusta herättävä”, ”erottuva”. Kiitos, niin meistäkin! Toisen osapuolen nimen käyttäminen olisi kuitenkin antanut väärän kuvan tasapuolisesta liitostamme, joten jonkinnäköinen tuunaus oli paikallaan. Töölönkadun Kaiku? Tavaapa se britille.

Vaihe 4: Yli byrokratian synkän virran

Sensuroitu. Ole hyvä, Pete!

Vaihe 5: Uutta, vanhaa ja lainattua

Tässä se nyt on: uutta (Kaiku Helsinki), vanhaa (Kaiku) ja lainattua (Helsinki).  Virallisiin papereihin kirjoitamme nimen kokonaisena, tuttujen kesken meitä saa mieluusti kutsua Kaiuksi.

Nimi kuvaa tätä 20 hengen porukkaa hyvin, kun kuuntelee vaikkapa torstailounaidemme vapaamuotoisia ideointisessioita. Eräs asiakkaamme kiteytti kuitenkin ydinajatuksemme parhaiten: "Kaiku vastaa, kun huutaa. Sen tekemä viestintä on tuloksekasta."


Kannibaaliblogit ja Kuponkiuutiset

Petteri Puustinen

“Sivustolla mainostaminen onnistuu display-mainonnan lisäksi erilaisten co-creation -kampanjoiden avulla. - - Kampanja voi olla esimerkiksi juuri lanseeratun tuotteen puolueeton testaus bloggaajiemme kautta - - Sisältöyhteistökampanjoiden hinnat vaihtelevat toteutuksesta riippuen 4000 € - 20 000 €.”

Tällaista mannaa lupaa mainostajille eräs urheiluun keskittyvä blogiyhteisö. Vastaavaa co-creation -palvelua, eli mainostajan toivomista aiheesta bloggaamista maksua vastaan tarjoaa myös mm. suosittu Indiedays-muotiblogiyhteisö.

Blogiyhteisöt ovat toki tietoisia mainonnan etiikasta ja yllämainittu urheiluun keskittyvä blogiyhteisökin lupaa, että sen bloggaajat ”toimivat itsenäisesti” ja että ”he eivät puutu bloggaajiensa blogien sisältöön”. Uskoo ken tahtoo.

Kyseisen blogiyhteisön tarjontaan kuuluu esimerkiksi sisältömarkkinointipaketti, jossa viisi yhteisöön kuuluvaa blogia arvostelee uutuustuotteen muutaman tuhannen euron maksua vastaan. Olisi melko vaikea kuvitella kovin monen mainostajan maksavan negatiivisesta julkisuudesta – ainakaan useammin kuin yhden kerran. Blogiyhteisöllä on siis varmasti vahva intressi tönäistä hellästi bloggaajiaan siihen suuntaan, että maksetut arvostelut olisivat ainakin päällisin puolin positiivisia.

Maksajan toivomaa sisältöä suoltavien blogien tekijät hakevat pikavoittoja ja syövät tärkeintä omaa pääomaansa, luottamusta. Blogimaailman viehätys ja suurin arvo on juuri siinä, että lukija voi saada blogeista asiantuntevia, uskottavia ja aitoja näkemyksiä. Lukijoiden ja bloggaajien välille rakentuu parhaimmillaan jopa henkilökohtainen luottamussuhde.

Luottamuksen rakentamiseen saattaa kulua vuosia – mutta sen voi menettää minuutissa. Jos lukija alkaa epäillä bloggaajan sanaa, blogilta katoaa pohja. Oman luottamuspääomansa kannibalisoinut blogi ei eroa käytännössä mitenkään Kuponkiuutisista. Ja kuka haluaisi mainostaa Kuponkiuutisissa?

Kirjoittaja on maltillinen somesosialisti ja tuntee vahingoniloa siitä, että kukaan ei ole vielä toistaiseksi keksinyt, miten Twitterin voi tehokkaasti saastuttaa mainoksilla.


Test blog page

Tuomas Vapaavuori

Aenean lacinia bibendum nulla sed consectetur. Etiam porta sem malesuada magna mollis euismod. Nullam quis risus eget urna mollis ornare vel eu leo. Nullam id dolor id nibh ultricies vehicula ut id elit. Sed posuere consectetur est at lobortis. Aenean eu leo quam. Pellentesque ornare sem lacinia quam venenatis vestibulum.

Vivamus sagittis lacus vel augue laoreet rutrum faucibus dolor auctor. Sed posuere consectetur est at lobortis. Vivamus sagittis lacus vel augue laoreet rutrum faucibus dolor auctor. Integer posuere erat a ante venenatis dapibus posuere velit aliquet. Donec id elit non mi porta gravida at eget metus. Nullam id dolor id nibh ultricies vehicula ut id elit.

Nullam id dolor id nibh ultricies vehicula ut id elit. Vestibulum id ligula porta felis euismod semper. Etiam porta sem malesuada magna mollis euismod. Curabitur blandit tempus porttitor.

Integer posuere erat a ante venenatis dapibus posuere velit aliquet. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Vivamus sagittis lacus vel augue laoreet rutrum faucibus dolor auctor. Cras justo odio, dapibus ac facilisis in, egestas eget quam. Morbi leo risus, porta ac consectetur ac, vestibulum at eros. Morbi leo risus, porta ac consectetur ac, vestibulum at eros. Cras mattis consectetur purus sit amet fermentum.


Oho! Katso kuvat! Juho, Ossi ja Maija paljastavissa kuvissa

Juho Toivonen

Kaiku Helsingin verkkosivujen henkilökuviin tuotiin persoonallisuutta mukaan. Kuviin sai tuoda oman kirjan tai lehden, joka on itselle tärkeä tai jossa kiteytyy oma persoonallisuus.

Tehtävä osoittautui vaikeaksi. Mikä olisi yksi kirja tai lehti, jonka avulla kerron jotain itsestäni? Facebookissa omaa ulkokuorta rakennetaan useilla tykkäämisillä ja kiinnostuksen kohteilla. Tässä sai valita vain yhden vaihtoehdon.

Persoonallisuuden kiteyttämisprosessi kuvallisessa viestinnässä:

  1. Googletus (Benchmarkkaus)
  2. Ossin haastattelu, ideointi ja viestien kartoitus (sisäinen haastattelututkimus)
  3. Omaan kirjahyllyyn ja lehtipinoon kurkkaus (resurssien kartoitus ja päätös)

1. Googletus

Ensimmäisenä laitoin Googleen hakusanat ”aikakausilehti+kansi”. Tämä haku johti tietenkin kaikkeen hauskaan. ”Kuvaisiko tuo Viisas ja Raha -lehti minua hyvin?”, ”Entä tuo Aromi?”. Google ei auttanut ratkaisun löytämisessä.

2. Ossin haastattelu, ideointi ja viestien kartoitus

Ossi oli aamulla sopivasti toimistolla työn touhussa, joten päätin häiritä häntä hieman. Kyselin mitä Ossilla on mielessä ja mikä kansi olisi hyvä. Otimme ideointityökaluksi mindmapping-tekniikan ja kirjoitimme paperille itselle tärkeitä asioita – pilke silmäkulmassa. Ossin listalle nousivat esimerkiksi kalastus ja tähtitiede. Mikä kansikuva kuvaisi Ossin listaa hyvin? Päätimme tehdä kannet itse. Toteutukseen ei kuitenkaan ollut tarpeeksi aikaa.

3. Kirjahylly

Kodin kirjahyllyn valikoiman edessä tuli valinnan vaikeus. Maija oli pyytänyt etsimään vanhoja Slammer tai Flashback -lumilautalehtiä. Niitä löytyi muutama, ja Maija sai lehden kuvaansa. Hyllystä löytyi myös saksalaisessa koulussa lukemani kirjat, jotka ovat vaikuttaneet omalla kieroutuneella tavalla persoonallisuuteeni. Olisiko Niebelungenlied, Blechtrommel tai Kafkan kootut tähän sopiva?

Voilà! Strateginen kiteytysprosessi johti lopputulokseen. Kuvallisen viestinnän tueksi syntyi tarina.

Oho! katso kuva Maijasta, Ossista ja Juhosta!